Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Annikki, Turusen neiti, Istui Turun sillan päässä, Lauloi Turun neitosille, Neuvoi kaupungin kanoja: Elkätte, tytöt typerät, Niin kuin mie typerä tyttö, Reivin reistoihin ruvetko, Kauppamiesten kainaloihin; Elkättehän, nuoret neiot, Vastakasvavat kanaset, Uskoko urun sanoja, Miehen valskin vannonnoita, Pettävi uro sanansa, Mies valski valansa syöpi.
Tuli kolmelta kosijat. Oikein emoni ennen Lauloi lapselle minulle, Sanoi saavani minunki Sulhon kaunon ja sorian, Mustakulmaisen, korian; Sanoi saavani varahin, Viientoista vuoen päästä.
HORATIO. Puhuin, mutta Ei vastausta; kerran toki, luulen, Hän nosti päätänsä ja teki liikkeen, Kuin oisi aikonut hän puhua, Mut silloin raikkaast' aamukukko lauloi, Ja laulun kuullessaan hän riensi matkaan Ja näkyvistä katos. HAMLET. Sangen kummaa! HORATIO. Se totta on, niin totta kuin ma elin; Velvollisuudeksemme katsoimme Siit' antaa teille tiedon.
Teräs, ruuti, lyijy saa Olla joukon huolena, Se, se lauloi, hänpä soitti, Ruoska kädessänsä voitti. Sitä heilutti hän vaan Eestä maan ja kuninkaan. Niinkun tammi vankkumatta, Leikistänsä uupumatta. Tapella hän kyllä tais, Huoli ei ken voiton sais, Taiston vaan pyys saada voimaan, Ruosk' olj siihen valmis soimaan.
Eikä sitä aina kysyäkään tarvinnut, itsestään hän ymmärsi, mikä laulu millekin oli mieleen ja mikä nuotti. Hallin-Janne se postin tappoi Kuorehveden jäällä, Ja Mattilan Sandran hiukset on kammattu toiselle puolen päätä niin hän tuossa muutamakseenkin lauloi ja hänen katsantonsa oli totinen ja nuotti surullinen.
Kuudessa vuodessa unohtuu mahdottoman paljon". "Eihän unohtamiseen aina tarvita kuutta vuotta; tapahtuu se toisinaan kuuden kuukaudenkin kuluessa". Kynttilöitä tuotiin. Rouva soitteli ja lauloi ystävälleen vanhoja tuttuja nuotteja, jotka herättivät muistoja onnellisemmista päivistä.
Koko aikana lauloi hän kaikellaisia renttulauluja, joittenka sisältö oli mitä inhoittavinta laatua, ja katsoi taaksensa ilkkuvasti virnistellen. Useita kertoja olimme sekä hyvillä että kovilla sanoilla kehoittaneet poikaa väistymään tieltä mutta turhaan.
Nyt meni Avojalka sisään ja tuuditteli lapsia, jotka jo kauan aikaa olivat maanneet, vielä kerran kaikenlaisilla lauluilla, mutta sitä valssia, jonka mukaan hän kerran oli tanssinut Johanneksen kanssa, lauloi hän enimmin. Johannes kuunteli kuni haluillansa ja näkyi olevan kaukana puheistansa. Rosel meni kammioon ja käski Avojalan olla vaiti.
Vieri vuossadat. Samosi Kuu ja Maakin kulkuansa, Maassa mahtavat eläjät, luonnon kanssa kamppaellen. Kuun ukko kumara yksin jäätyi jääksi paikallensa. Vain sydän sykehti hällä, lauloi laulua ijäistä elämästä entisestä, talvettomasta kesästä, kussa kukki Kuun ylängöt, alangot enemmän kukki, tuoksui metsät lakkalatvat, meret selkeät sinerti autuutta alinomaista, laupeutta luonnon laajan.
"Oi, ei mitään muuta; mutta hän puhui prinsessasta, jolla oli ruunu päässään ja pitkät, mustat kiehkurat ja joka oli puettuna valkeisin vaatteisin, jonka hän kerran näki rannalla, mutta silloin Tarkki kätki itsensä pensaisiin ja oli siksi kun hän taas meni metsään ja sitte lauloi hän taas; mutta Tarkki pelkäsi niin, ett'ei tohtinut mennä hänen jäljessään; sillä ei se ollut oikea ihminen, mummo, vaan noita, niin Tarkki luulee."
Päivän Sana
Muut Etsivät