Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Semmoisen hän lauloi ja sitten taas: »Kaakkuri, kaakkuri katolla laulaa, kuohuva koski se aalloilla pauhaa; elä ole kultani ylpeä, sillä nuoruuden aika on hempeä.» Vaan sitten hän laulaa lasketteli pitemmän sotalaulun, hoilasi, jotta raikui järven rannat: »Kesäkuulla lämpimällä, iltapäivällä ihanalla, rituraturaa. Alkoi sota ankara, josta ma tahdon laulella, rituraturaa.
Kului vuotta viisitoista, Kului vuoet, vieri päivät, Kului kultainen ikäni, Vieri aika armahampi, Päivä kaunis karkaeli, Tuli kolmelta kosijat, Tuli kun emoni lauloi: Suru työnti sormuksia, Itku huivia isoja, Kolmas kuolema tulevi Kotihinsa korjoavi. Jo tulevi Tuonen Tuomas.
Siitä lieto Lemminkäinen heti tultua tupahan lauloi tuopit tuonnempata päähän pitkän pintapöyän, tuopit täytehen olutta, kannut kaunihit simoa, va'it varpelaitehille, kupit kukkurakuvulle: olipa olutta tuopit, mettä kannut kannettuna, voita pantuna varalle ja siihen sianlihoa syöä lieto Lemminkäisen, Kaukomielen mielitellä.
Emilia lauloi, hiljaa huojuttaen ruumistaan edestakaisin, ikäänkuin olisi hän tuuditellut ja nauroi itse liikunnolleen ja laululleen. Tunnin kuluttua heräsi Jergunov. Hänestä oli tuntunut unessa ikäänkuin joku olisi kumartunut hänen ylitsensä ja kosketellut häntä. Hän otti pois liinan, joka peitti hänen silmiään.
Ja synkän tumma sypressi Nous korkeutta kohti Ja päivän kuumat suutelot Pois orangeilta johti, Ja kukkasetkin siimeksen Sai öljypuiden alla Ja pomeranssi tuoksusi Vihersi kaikkialla. Tie kulki halki vuoriston, Vei pitkin laakson pohjaa Ja luokse kylän Provence'n Se kulkijaimet ohjaa, Ja tällä tiellä trubaduur Jo lauloi monta kertaa Ja Provence'nsa Eedeniin Hän lauluissansa vertaa.
Raidan norkot kuuleskellen Oivals ne ja lintuiset. Mitä sitten linnut lauloi, Surkutellen kertoili, Huolia, mit neittä painoi, Näin ne linnut lauleli: Tässä istuttiin me kaksi; Uljas, reipas, kuink' oil hän! Yhä yhä rakkaammaksi Käynyt mull' oil ystävän. Vaan hän lähti, tietämättä Mit' oil mulla mielessäin. Niin hän lähti, tuntematta Lemmen tulta syömmessäin.
Hän otteli muutamia hiljaisia sointuja kantelen raikkailta kieliltä, ja säveliä laukuili hänen purpurahuuliltaan, taivaallisen heleitä ja puhtaita, ja kumminkin niin surullisesti hellyttäviä, kun miltä enkelin valitus kuuluisi, jos taivahan autuaat taitaisivat surra. Hän lauloi: Sinervän järven rannalla, Metsikkö humisee; Rukoillen neiti ihana Suruissaan astuilee.
Päivät päästään uudelleen voi hän mielenkiinnolla muistella sellaista retkeä: kun pieni paatti keinui kaukana meren selällä, jonka laskeva aurinko kultasi ja jonne kaupunkia näkyi ainoastaan kirkontorni kapeana patsaana ja meren takaa joku yksityinen saari. Jori puhui väliin vakavaa ja kaunista, väliin herttaista leikkiä tahi lauloi kauniita lauluja. He eivät kaivanneet silloin mitään...
"Kosken huminasta soivat Sanat kauniit, kamalat; Selittää kun niitä koitan, Toisiinsa ne haihtuvat". "Kyllä kerran kosken kumman Laulun täysin ymmärrän: Kyllä mieltä ikä antaa, Silloin sanat selitän". Näin hän mietti. Vuodet vieri; Mieheks varttui poikanen. Harhailtuans maailmalla, Joutui kotiin lapsuuden. Lauloi koski voimakkaasti Ikivanhaa lauluaan.
Ja hän jätti tuvan loukot, miehuus loisti katsannastaan. Pauhu kasvoi, lauloi joukot: »Hellaan miehet, Troiaa vastaan!» LAPSUUSYST
Päivän Sana
Muut Etsivät