Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"Kuule rukoukseni, Kaikkivaltias!" sanoi Guldborg kyynel silmin. "Katso tämän hyljätyn olennon itkua, vaikkei hän vielä tunne hirmuista tilaansa. Hänen äidillään ei ole, mihin päänsä kallistaisi, tahi millä nälkänsä sammuttaisi. Hänen täytyy hukkua, jos et sinä käske pyhiä enkeleitäsi valvomaan hänen lapsuutensa ylitse, ja anna hänen kasvaa sinun suojassasi!"
Vaan kukka, nuokkuva muureillas, Se sadun kertoa voisi, Kuink' otteli suku urhokas, Ja veri virtana vuosi, Ja kyynel katkera kostuttaa Tään kukan juurt', eli nieli maa Siin' urhon lämmintä verta. Ja lintuset, sinun tornias jotk' öisin jylhää täyttää
Ja Heikin sinisissä silmissä välkkyi todellakin katumuksen kyynel, kun ei hän enää oivaltanut laivaansa suurempana kuin kärpäsen kokoisena kaukana laineiden harjalla. Ikävällä mielellä istahti Heikki nyt rannalle.
Silloin hervahtivat häneltä kädet kirjeineen hänen syliinsä; ääneti ja punastuen hän katseli minua, ja muutama kyynel vierähti pitkin hänen poskiansa. Minä lähden sinun kanssasi, Ferdinand, minne vaan tahdot, äänteli hän ja vaipui nyyhkyttäen minun rinnalleni. Me olimme nyt onnellisemmat kaikkia enkeleitä.
Muut' en ma voisikaan. Mi kallihimpi uhri ois, Jon Suomen lapsi maalleen tois? Niin, niin; sen jospa tietäsin, Ma kaiken antasin. Nyt hyväst' armas koti jää Ja hellä äitini Myös siskot, isä harmaspää Ja nuori kultani! Pois vainen kyynel pyyhkikäät Ja pojastanne miettikäät: Jos sorrut sotiin, isänmaa Sun helmahansa saa. Asuinkumppalini. Nyt majahani muuttanut On kumppalikin mulle.
Yks silloin kyynel pisaroi jo silmään sotilaan, yks sana huuliltansa soi, yön ymmärtämä vaan. Hän nousi, astui askelen ja kuoli neidon etehen. Tuon sanan tulkita ken voi, min siinä virkkoi mies? Suruisa katse, min hän loi, ja kyynel mitä ties? Ja neidon luo kun päästyään hän kuoli, mitä miettikään? Oliko tunnon tuskaisen se viime tunnustus, sydäntä etsi sydämen sovintohuokaus?
Inkeri kätki kasvot käsiinsä, ja kyynel toisensa jälkeen vieri laihtuneiden sormien lomitse. Silloin tulivat Annaliisa ja Heikki juosten, kädet täynnä kukkasia. Tässä on äidille kukkia, huusivat he yhtaikaa. Ne ovat Sormulan pellon pientarelta. Siellä Pentti ja Paavo ovat aidan panossa. Minä löydän sinne tien jo aivan yksin, kertoi Annaliisa loistavin silmin.
Mitä huolii hän, vaikka hän tunteekin, miten puukot ne pintaa viiltää! Hän kuulevi vaan ja hän kuuntelee ja silmässä kyynel kiiltää. Hän kuulevi vaan ja hän kuuntelee ja hän silmänsä hiljaa sulkee. Hän uinuvi vaan ja hän unelmoi ja mielessä kuvat kulkee. Sinä teit minun eloni lauluksi ja mun arkeni sunnuntaiksi, sinä kylvit mun polkuni kukkihin ja korpeni kotimaiksi.
"Nythän tosi ei waimoni ja lasteni tarwitse kuulla sitä hirweää sanomaa, että minä olen joutunut kiinni ja että minua syytetään ryöwäämisen yrityksestä", lisäsi hän sitten ja kyyneleet pyöriwät hänen silmissään. "Nyt minä uskon puheenne todeksi; ollaan ystäwät ja weljet", sanoi Heikki, puristaen miehen kättä ja hänenkin silmässään pyöri kyynel.
"Minä olen kostonpyynnössäni syyttänyt sinua siitä, mutta sinä et ole sitä tehnyt", sanoi Matti katuvaisesti, sillä hänellä alkoi kapista hätä. "Minä puolestani unhotan kaikki", sanoi Jaakko tukahtuneella äänellä ja kyynel silmissä; niin hyvää teki hänelle kostoa pyytävän, kavalan vihollisensa ensimäinen nöyrtymys langetessaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät