Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
Sua unten tähdistä siis suo mun kiittää; on meillä kahle toinen, kultainen, mi koskaan, koskaan ei katkee, joskaan en Sua löytäis joukost' ihmisten: on meillä mielikuvat, jotka riittää, kun tulee tunto kaiken-tyhjyyden. Soi, kello, kutsu kokoon kaikki kansa, jo yöhyt saapuu, ilta hämärtyy.
Morsianparia kehutaan: Olkoon kiitetty Jumala Tänätty totinen Luoja Jo sain kaksi kasvanutta Yhtä pitkät, yhtä suuret Yhtä muotoiset molemmat Yhteen käyvät silmän rypsyt Vierööt poset verevät. Jos on naista minneessä, Kyll' on miestä vellossa. Viel' on velloni pitempi Vielä on päätä korkeampi. Kerjäläiset käyvät kieltä Santit saatteli sanoja Sanottiin velvyttäni Ei sanottu saavan naista. Sai naisen naapurista, Otti naisen omilta mailta. Yksi ounapuu oli kylässä, Yksi oksa ounapuussa, Yksi oksassa omena. Sekin sillalle putosi Vieri sillalta veteen. Senkin otti velvyeni Sen tapasi tammieni. Oto toto velvyeni Laha lähen kottii Laha mie juttelen ennellesi Sanon saunan tuojallesi Vieraat otit omakses Omat heitit vieraaksi Sisos siirtelit sivulle Vellon naiset vierastasi. Elä huoli velvyeni Sen on suutinut suuri Luoja Laatinut hyvä Jumala Pojan naija morsianta Tytön mennä miehelään. Teille tyhjä, meille tyhjä Tyhjä tytön sihaan Tyhjä tytön tyyvittäjälle Lapsen laakitellulle. Kuin katson neijon kantajaa Kuin hulkkuu syän piossa Kaksi kättä kainalossa Aina on vesisin silmin. Ai hullua tytön isää! Toista hullua tytön emää Kuin antavat käskyn käestä Antoi orjan ovesta. Ketä nouset käskemään? Käsket kahta kämmentä Niinkuin käärimäisyttäni, Lähettele jalkoja Niinkuin lemmiteltyjäni, Ojentele olkapäitä Niinkuin ottamaisuttani Kun tulee suvi suloinen Tulee hellä heinä-aika Kallis kauran leikkoo-aika. Isä mies isyjen poika Päämies päivetty kypärä! Laha kyselen kannattelen Onko sanassa tehny Kättä lyyessä kädellä Saaha isälle tytön sihaan Kihlakunta kirveitä Valtakunta valjaita, Mit' itse metsään menööt Mit' itse metsästä kotiin tuloot Sylen puita mennessä leikkaa Tois on tullessa sahaavat Emälle tytön sihaan Vakan täysi vaapukoita Seulan täysi siestareja Saaha pankit paasi pohjat Saaha kultainen korenta Minet itse kaatuu kaivotielle Kaivolta itse tupaan? Neitsyeni neitsykkeni Elä ole pahoilla mielin Elä oo surkein syämmin Ei pannut siun isäsi Ei pannut sinun emäsi Ei pannut pakenialle. Panit vanhalle talon pojalle Kyntömiehelle kypenelle. Kyntömies on vellyeni Mutajalka muurameni. Kyllä meijän vellollamme Ompi maita kynnettynä Kyll' on siementä selitetty Pellolle viritelty
Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Ota kultainen kurikka, Eli vaskinen vasara, Jolla korvet kolkuttelet, Salot synkät sylkyttelet, Yhtenä kesäisnä yönä, Ehtoyönä ensimäisnä! Käyös korvet kolkutellen, Syrjävieret sylkytellen; Aja vilja vieremille, Aukeimmille ahoille, Minun metsipäivinäni, Erän etsiaikoinani! Penu pieni koiraseni.
Corneliolaisen kasvojen piirteet kävivät, hänen tätä kuullessaan, totisiksi ja käskevästi sekä Lyhyesti hän kysyi: "Onko sisarellasi mustat hiukset ja onko hän sinua suurempi ja onko hänellä juhlakulkueissa kultainen seppele? Antoiko hän sinulle nämät kukat? Antoi, sanotko niin?
Ja onpa kuin lämmön jo noustessansa myös auringon kultainen kehrä sais ja onpa kuin laulajan suortuvilla se leikkis ja kohta ne kultoais, ja huuruten lämpee jo vuorten rinta ja kauniina kiiltävi ulapan pinta kai ihmeitä kalpean laulajan rukous loi? Niin, rakkaus ja usko ne ihmeitä tehdä voi. En tiedä, miksi nyt tuntuu niin, kuin mieleni ilmoihin ikuisiin ja elämän sieluhun vaipuis?
"Minne heität maammosi vanhan, Poikani poloinen?" "Mieron rihmoja keträtköhön, Muorini kultainen." "Minne heität naisesi nuoren, Poikani poloinen?" "Mieron miehiä katselkohon, Muorini kultainen." "Minne heität poikasi nuoren, Poikani poloinen? "Mieron koulua kärsiköhön, Muorini kultainen." "Minne heität tyttösi nuoren, Poikani poloinen?" "Mieron karjoja kaitsekohon, Muorini kultainen."
Sen sijaan sinne tuli taaskin seitsemän valkeapukuista nuorta tyttöä, joilla oli helmiä ja kultakoristeita, ja kullakin oli kädessä kultainen viinimalja ja kultainen pikari. Kun Abu Hassan oli käynyt istumaan kaikkein kauneimmalle, silkillä päällystetylle sohvalle, tulivat tytöt tanssien hänen luoksensa.
Kultainen kiekko ei kohonnutkaan taivaan korkeutta kohti, vaan ulkoni vuorista ja rupesi kieppumaan pitkin tietä. Pietari seisahtui ja virkkoi: "Näetkö tuota kirkkautta, joka meitä likenee?" "En näe mitään," vastasi Nazarius. Pietari varjosti kädellä silmiään ja jatkoi hetkisen perästä: "Joku ihminen tulee meitä kohti auringon kirkkaudessa." Mutta he eivät kuulleet minkäänlaisia askelia.
Ma sammua tahdon kuin tähdenlento tien viitaten erämaan lampeen. Ah, en voi, en saata! Ma elämään tulin, nyt täytyy mun elon laine olla. Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta. Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta. Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiini; riemua ei suo rattoisa seura, ei viini. Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät. Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Hänestä tuntui, ettei talvi koskaan ollut niin nopeasti rientänyt matkaansa, ettei aurinko koskaan palannut niin aikaisin tuoden mukanaan valoa ja toiveita, kuin tänä vuonna, ja läpi hänen vakavan elämäntiensä puhkesi nyt joka päivä joku uusi kultainen säije.
Päivän Sana
Muut Etsivät