United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pojat olivat niin ahkerassa työssä, ett'eivät kotvilleen heitä katselevaa vaihdokasta laisinkaan huomanneet, mutta viimein keksi hänet Risto, Kissa-Kertun toivorikas perillinen. "Hei pojat," huusi hän "tuolla on vihollinen kurikka kädessä; se varmaan aikoo valloittaa linnamme. Annetaanpas sille hiukan papuja." Nyt alkoi Jerikoa kohden tuiskuta toinen toistaan kovempia lumipalloja.
Ukko kultainen kuningas, Hopiainen hallitsija, Ota kultainen kurikka, Eli vaskinen vasara, Jolla korvet kolkuttelet, Salot synkät sylkyttelet, Yhtenä kesäisnä yönä, Ehtoyönä ensimäisnä! Käyös korvet kolkutellen, Syrjävieret sylkytellen; Aja vilja vieremille, Aukeimmille ahoille, Minun metsipäivinäni, Erän etsiaikoinani! Penu pieni koiraseni.
Isännän kasvot olivat nyt vihasta tulisina, mutta vakavasti hän kuitenkin sanoi: »Kyllä minä päästäkseni tästä rähinästä annan ne seitsemän lehmää ja kolme hiehoa, mutta muista sinä, Olli-Pekka, minun sanoneen, että sinä et ole kauan Leppimäessä talona, ennenkuin tulet meiltä apua tahtomaan. Mutta siltä varalta on kurikka orren päässä, pala patsahan nenässä, ei kuiva eikä märkäne.
Mutta isäntä ei peljännyt, ei ainakaan nyt, sillä viinan voimalla täytetty kurikka oli taskussa pelkoa estämässä. "Hoi, Kalle!" huusi hän kartanolle ajettuaan. "Punia riisumaan ja hae kauroja eteen. Pitää nyt Punille antaa kauroja, se on niin hyvä hevonen, etten minä sitä anna, en mistään hinnasta... Joko olette kylpeneet?" "Jo on kylvettynä", sanoi Kalle, joka vasta oli portailla tulossa.
Minun ollessani jotenkin tämmöisessä tilassa saapui keskusasemalle herra Kurikka, puoluehallinnon kehotuksesta käskemään minua hänen ja herra Hellstenin seurassa kenraalikuvernöörin puheille, tämän asunnolle. Siellä en jaksanut puhua melkein mitään. Olletikin oli minun mahdoton suostua puhumaan venättä, sillä minun oli sangen vaikea puhua suomeakin.
Samassa saapui myös herra Kurikka paikalle lausuen suuren kummastuksensa sen huhun johdosta, jonka oli minusta kuullut, eli että minä olisin luopunut toimestani. Ilmotin nyt jääväni paikoilleni siksi kunnes lakkokomitea, joka on minut toimeeni asettanut, toisin päättää.
Silloin Kurikka kääntyi tulokkaiden puoleen selittäen, että koska tällä hetkellä ei kukaan muu nauti työväen luottamusta kuin kapteeni Kock, niin saa hän ilmottaa, ettei voi tulla kysymykseen mitään personamuutosta siinä asiassa.
Sitten otti sen yhdeksänlaisista vesoista tehdyn vastan, jolla kylvettämään ruvetessaan ävähti: löi taas nurkkaan. Mutta kurikka taas teki äskeisen tempun. Mitä useammin ukko siten meni kumoon, sitä hurjemmin hän kiihtyi lukemaan loitsujaan ja luki niitä ihan kirkuen vihasta kähisevällä äänellä, kurikallaan jyrähytellen nurkkia.
Toki ryhtyi rynnäkköhön tuo väki väkevän Turjan, vinkuivat Vihurin nuolet, paukkui Pakkasen kurikka, kovin lauloi Lappi laaja, Halla harmaja saneli, murtui muurit Päivän lasten, linna Auringon aleni. Kaleva, kuuluisa kuningas, näki jo turmansa tulevan, sinkosi sanan salaman päästä pitkän linnansillan: »Nousemme norosta kerran, alta turpehen tulemme!»
Kuss' ennen kurikka paukkoi, Teki tervaspilkkehiä, Alkoi aumoja asua, Kekopäitä kelletellä, Kuss' ennen kuret munivat, Hanhet hautoivat pesiä, Niissä hyörii heinärauta, Välkkyi viikate terävä, Kussa kasvoivat kanervat, Niissä kartanot kajotti.