Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. marraskuuta 2025
Jos minne silmäät Suomeen, rehoittaa Vaan linnapihat sekä kirkkopihat, Ja kukkasetkin haudoilla ne kuiskaa: Kostoa Flemingille viime polveen! Se huuto taas mun järjilleni toi, Teroittui silmä, muisto heräsi, Ja sinut muistin, muistin kuinka hiivin Ma luotas pois, niin ett'et kuulis, kuinka Sylissä Flemingin sun sitten näin Tien polvekkeessa tomuun katoavan.
Ja vaikkakin Jeesus natsarealainen on kuollut, elää kuitenkin hänen oppinsa; se kuiskaa salavainoin hänen haudastaan, jonka enkelit kolmantena päivänä aukaisivat hänelle, kuten yksinkertaista kansaa on vietelty uskomaan.
Preciosa ei voi olla oikea Preciosa, jos ei laula kuulle. Ja kun me emme voineet odottaa kuun tuloa oikeaan aikaansa, käski Rinaldo sitä paistamaan pari tuntia aikaisemmin. *Kanonada*. Niin, nyt minä sen ymmärrän. Mutta hiljaa nyt, hän alkaa taas laulaa. Kuu se kuiskaa: tyttö kulta, Tule luoksein tanssimaan! Hyvän hyppypaikan multa Saatkin, riennä joutuisaan!
Usein kyynelöivi salaa, Hiljaa kuiskaa huoahdellen: Suudelmaa jok' impi halaa, Vaikka niitä hylkiellen. Perho ja ruusu. Ruusu kalpenee ja murtuu, Maahan painaa pään. Perho syksyn alle turtuu, Alle myrsky-sään. Saako perho taas ja konsa Leikkinsä ja puolisonsa? Konsa sorto Loppuu? horto Ruusun silmät jättänee? Kesän lapset miekkosina Vietti aikojaan; Häirinnyt ei vaara, kina Heidän onneaan.
Hänen oikealla puolellansa kävelee hänen poikansa, vasemmalla tyttäret. Heidän peräsään astuu rivissä rinnatusten viisi pappia. Net ovat Limingan pitäjän kaikki viisi kappalaista. Sitten tulee erillänsä toisista yksi vanhanlainen pappi, kappa selässä ja kirja kainalossa. Joku kuiskaa meidän lähellämme: Se on Oulun rovasti.
Kuiskaa hälle nuorukainen: »Sull' on vaimo ynnä lapsi, mulla morsian on vainen, tyttäresi tummahapsi, älä kahden turvaa katko!» Virkkaa Yrjö Sormu vakaa: »Pojasta on polven jatko, koska marras maassa makaa.»
Mutta päällä lieden himmen Panu poika, punahuuli, istuu luona hiilen immen, kuulee, kuinka laulaa tuuli, ja hän kullallensa kuiskaa: »Kera etkö tahdo tulla? Missä ilman lapset huiskaa, siell' on salit, linnat mulla.»
Vasta silloin kun ihminen sielunsa koko voimalla kaipaa totuuden tietoa, vasta silloin hänen korvansa kuulee, kuinka mysterioviisaus kuiskaa: todellinen inhimillinen siveys on henkistä kehitystä, tiedon kaidalla tiellä kulkemista.
Ei ota luostari osaa maallisiin menoihin, ei näy se tietävän eikä tahtovan niistä tietää. Sen ikkunat ovat suljetut, sen asukkaat vaikenevat, ja ainoastaan sypressi kuiskaa jonkin salaperäisen sanan vierustoverilleen, kun heikko tuulahdus tästä kautta kulkiessaan sitä koskettaa. Mutta se ajattelee, miettii omia mietteitään, ja kun se niistä herää, tulkitsee se ne omalla tavallaan.
Silloin oli juhla huoneessa ja minä niin lapsellinen voidaan olla, olin paljon iloisempi kuin nyt, tahi istuessani parvekkeella ja huomatessani miten minua kiikarilla tähystellään. Silloin kuiskaa moni nimeni... Mutta kenties yksi ja toinen lisää: Hän ei ole kuitenkaan se kuin näyttää, hän on torpparin, uudisasukkaan tytär Jumala tiesi mistä. "Mutta kenties se on unhotettu.
Päivän Sana
Muut Etsivät