Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Hän tervehtii minua ihastuksella ja kuiskaa minulle monella pään-nyykkäyksellä ja viittauksella: "Trotwood, teitä ilahuttaa varmaan kuulla, että päätän memorialin, kun minulla ei ole mitään muuta tehtävää, ja että tätinne on kaikkein ihmeellisin nainen mailmassa. Sir!"
Että hän todella oli saanut, vaikka vain mielikuvituksessaan, semmoisen elää... Naimi istuu yliopiston juhlasalin lehterillä ja katselee alas saliin. Hän näkee minut ja nyökäyttää päätään ja kuiskaa jotain vierustoverilleen. Kai hän sanoo, että tuo on veljeni ystävä, jolla ei ollut seppeleen sitojata, niin sidoin minä sen samalla kuin veljeni seppeleen.
Ota sydämmesi kouraan ja kuiskaa sen korvaan järjen kielellä näin: Venla ei sinusta huolinut, koska ei hän sinua rakasta, ja ettei hän sitä tee, se älköön sinua närkästyttäkö; sillä rakkauden liekin virittää taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutyttö rakastuu kuninkaasen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti.
Omapa pelastukseni se kuiskaa Mun toivolleni hänen pelastustaan, Ja puhees sitä tukee. Maan sa tunnet? KAPTEENI. Hyvinkin: täst' ei kolmen tunnin matkaa Mun syntymä- ja kasvinseudulleni. VIOLA. Ken täällä hallitseepi? KAPTEENI. Herttua, Yht' ylväs luonteeltaan kuin nimeltäänkin. VIOLA. Ja nimensä? KAPTEENI. Orsino on. VIOLA. Orsino! Isäni kuulin mainivan sen nimen; Hän silloin oli vielä poikamies.
"Kas kuinka uusi frakkisi istuu hyvin! Missäs teetit sen?" "Blomqvist'illa." "Kuules, veikkonen," kuiskaa nuori kollega toiselle, "onkos sinulla lainata vähän rahaa minulle?" "Ei, veikkonen, ole," kuiskaa toinen vielä hiljemmin, "ei minulla ole kuin pari markkaa." "Onko sinulla vis-
Julistusta sitte yksin Luki, päätä heilutellen. Uteljaisna toiset istui, Oottain saada kuullaksensa, Mitä taas olj määrättynä Heidän seurattavaksensa. Toinen kuiskaa toisellensa: "Kylläpä mä asian arvaan; Tuonpa kautta meille suodaan Palkan suurennusta varmaan".
Vain joskus kylmiä valoja kuiskaa sen juurella kauniit, maalatut huulet. Sen lehviss' on tomua Pariisin kadun ja tomua vuossatain kulttuurista, on nyyhkyä, naurua toden ja sadun, jotain Ninettestä, jotain Ninonista. Huuhkaja Pikkulinnut liverrelkää siveästi, säveästi, tuulta, ilmaa ylistelkää vienosti ja viehkeästi.
Aukee uksi, astuvi kammiohon vaimo vanha, harmaa hahmoltansa, puku birgitta-nunnan on; ja hän kaniikkihin katseen heittää, joka viipyvi kynnyksellä, ja hän kuiskaa tuskin kuuluvasti: »Tahdon itseni ripittää.» Poistuu kaniikki.
Samoin kuin nuoruuden päivinäni, samoin nytkin rakkauden side vetää minut luoksesi. Vaeltakaamme yhdessä! Koettakaamme ainakin vaeltaa yhdessä! Sydämmeni rukoilee sitä sinulta ja sinun, Saara! eikö se kuiskaa sinulle, että me voimme sopia toisillemme ja tulla onnellisiksi yhdessä?» «Enkö minä tule sinulle elämän taakaksi?
Se on koonnut voimia lyhyen levon ajalla, se kierelee hänen sielussaan, se tarttuu joka hermoon, joka lustoon, hän nousee istualleen, pusertaa molempia käsiään ohimoille ja kuiskaa nyyhkien: "niin se on ... niin on ... hän on poissa ... minä en saa koskaan nähdä häntä ... ei koskaan..." Siten kuluvat yön hetket, aamu koittaa ja hän nousee ylös.
Päivän Sana
Muut Etsivät