Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
Minä tahdon puhua Agnesin kanssa aivan yksin". Minä lupaan, että hän tulee kohta; mutta surulta en voi jättää häntä. "Minä sanoin, että on parempi näin!" kuiskaa Dora, minua syleillessään.
Etkä sinä enää pelastua voi, sillä koska sinä vielä hyvää ja hurskasta menoa muisteleisit, niin se kavala ja vihainen viisaus kuiskaa sinulle: »Heitä se, sillä katso vanha vaimo tekee elämän happameksi ja hyvä ja hurskas meno kasvattaa papeille ison mahan, mutta oman mahasi kuivettaa niinkuin sen, jonka Herralle puuhun ripustit» ja niin sinä heität. Voi sinua, Beliaalin kauhea poika!
ELEONORA. Niin, valta enemmän kuin oikeus; Pahasti oisi muuten sun ja minun, Niin omatuntoni sun korvaas kuiskaa; Sen kuulkoon taivas, sinä vain ja minä! ESSEX. Suurvaltias, nyt ratkaistavaksenne Vedotaan kummallisin riita, mit' on Ikänä kuultu. Saako miehet tulla? KUNINGAS JUHANA. No, tulkoot. KUNINGAS JUHANA. Mit' olette te miehiänne?
– Eikö Helsinki ole kaunis iltavalossaan, – kuiskaa Elma. Slaavi ei kuule. Elma luulee loukanneensa hänet ja sanoo, pehmeästi kosketellen hänen kättään: – Mitä te mietitte? Venäläinen havahtuu äkkiä mietteistään, paljastaa valkoiset hampaansa ja ottaa hänen kätensä käsiinsä.
Nyt tunnen sen ruman punamyssytontun, joka ratsastaa teidän majesteettinne tuolilla teidän kirjoittaessanne, sire, ja joka kuiskaa teille noita ihmeteltäviä asioita, joilla ihastutatte maailmaa. Olisin hyvin utelias tietämään, mitä hänellä tänä yönä on teille sanottavana. 17. 19. P:N
Ruotsinmaassa me ajelehdimme kuin tiellä lentävät lehdet, sillä kaikki, mitä siellä on, on heidän omaansa, eikä meidän, ja koti-ikävä kohta kuiskaa korvaamme: Sinä luovuit kansastasi hädän hetkenä.»
Ole huoleti, Mun sisarein, käy toimeen vakavasti. ELMA. Mä ankarasti panssaroittuna Nyt seison tässä; peli alkakoon. Ja jospa oiskin mieli synkeä Kuin syksyn yö, niin ilon naamarin Nyt murhekasvoilleni panna tahdon, Ja mitä katkeraksi sydän kuiskaa, Sen ilmoittakoon ihanaksi kieli. HANNA. Kaikk' onnistukoon! Mut isäs, luulenpa, jo lähestyy.
On hetkiä jolloin huolet elämän vaikenee; Helteessä päivän askeleet ihmisten hiljenee. Ma pysähdyn kussa hopeapuronen liristen Illoilla nukkumahan tuudittaa leivosen. Mun sielun' kuiskaa: Katsopas kuinka puronen Edelleen kulkeepi, vaikk' kaita tie on merellen; Mun kulettavani tie on avara, Vaan liian ahdas tyydyttääkseen minua.
Mutta voi! minä tunnen liian hyvin, mikä kiusaaja kuiskaa tämän nimen minun korvaani, ja minä sanon: "kuinka hyvänsä lienee käynyt, sinä häijy henki, nyt minä olen jumalinen, hurskas mies, jolle peräytyminen tuottaa perikadon!" Näyttää tavallansa kuitenkin siltä, kuin minä näinä viime päivinä olisin ollut vähemmän eroitettuna omaisistani.
ELLI. No, elähän mitään. Vai vaadit sinä palkintoa siitä? EERO. Se on tietty. Palkinnon ja hyvän. Mitäs annat? ELLI. Odotas kun mietin. Niin, oikein, nyt sen jo tiedän. Sinä saat sinä saat sanonkohan? EERO. Sano, Sano! Kuiskaa tuohon korvaan! Saat tyhjää kouran täydeltä. EERO. Eipä ole paljon. Mutta jos tekisin toisen kysymyksen, antaisitkohan siihen paremman vastauksen?
Päivän Sana
Muut Etsivät