Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Tuossa, johon on kaatunut tuo laho koivu, kasvoi silloin nuori solakka puu. Kaikki on muuttunut, minä yksin olen elossa niiltä ajoilta, paitsi tämä vanha honka. Vaan maa maa on sama, jossa synnyin, jossa kasvoin, jota sata vuotta ikävöitsin. Nyt olen kyllin elänyt. Taivaan Taatto, ota tykösi! "Vanhus, joka tähän saakka oli ollut sangen kiivas, vähitellen raukeni ja herkesi äänettömäksi.
Kun he sitten hauattihin Maan alle makoamahan, Yksi puron tälle puolen, Toinen puron tuolle puolen, Nousi siitä nuori koivu Kumpaisenkin hauan päälle, Juuret yhtehen junivat, Latvat toinen toisihinsa; Hakattihin koivut maahan, Lastut lensi toisihinsa. Kant. MEREN NEITO JA METS
Kaiju kantelosein, herätä tuli rinnoissa nuorten! Toukokuun 23 päivä. Kyron pellon pientarella Huojui koivu korkeainen Siihen pesän peippo laati, Lauloi, voitti laulun maineen; Niin se koivu latvallansa Suojas peippoa, armastans. Vaan ei peipon lauleloihin Tyydy kansan henki yhä, Silloin taivaan neuvokissa Syttyy liekkiin tuonne pyhä; Tunne etsii armahansa Onnekas sen armaan kansa!
Mutta kas koivu, sillä on ylt'ympärillänsä koko avaran maailman ihanuus, sillä on aurinkoa, ilmaa ja eloa, vaikka sitä tulisi miltä puolen, sentähden on koivu suuri, sentähden on koivu voimakkaampi ja soreampi kaikkia muita." Mutta maantien kielo ei tiennyt miten päästä hänkin tomusta valoon ja vapauteen. Tuli sitten siihen nuori tyttö.
Kuusella on kuori karkea, rosoinen, mutta puuaine sisällä on yhtä puhtaan valkoinen kuin koivussakin jos sattuu terve. Ja kun sen panee palamaan, niin se paukkuu. Hyvä on! Mutta sittenkään kuusi ei ole koivu eikä koivu ole kuusi. Ovathan ne aivan eri sukua. Arvelin sentähden viisaammaksi rakentaa uuden vertailun: koivusta ja vaivaiskoivusta.
Mutta todellisuus, tuo enkeli välkkyvine miekkoineen oli ajanut Aatamin toivottomuuden korpeen, jossa "joka koivu koikkoavi, joka havu hakkoavi". Ihanasta unesta armottomalla tavalla herättyä todellakin masentui mieli ja pyrki araksi. Ystäväni murjotti nyreissään. Hän oli suutuksissa huonoon säähän, suutuksissa omaan itseensä ja kaikkeen, niin syylliseen kuin syyttömäänkin.
Ota vitsa viiakosta, Koivu korven notkelmosta, Jolla arkoja ajelet, Nuorisia nouattelet! Jok' on jäykkä juoksullahan, Eli laiska laukullahan, Sitä siimalla sivalla, Rautaruoskalla ravauta, Heitä helmipaattehella, Kaiota kariperällä! Tellervo Tapion neiti.
Hän kietoutui jälleen kotoisiin muistoihin, piti ne väkisin luonaan, ja hän iloitsi, kun sai ne viihtymään. Siinä oli hänen edessään jälleen kotoinen kämärikkö ja Liisa tulemassa pihan yli ja niityn koivu sammuvan päivänsäteen keltaisessa paisteessa.
d by Kuusankosken Kirjasto and Tapio Riikonen Kirj. Juhani Aho Mies pitkäselkä, rohdinpaita, virsujalka hakkaa kaskea korkean vaaran rinteellä. Kun koivu kaatuu, alkaa toisen lehvistö jo tutista ja lastut lennellä. Hän kaataa niitä säärensä paksuisia kuin pajukkoa raivaten, selkäänsä oikaisematta.
Mit' on ihanaisin impi? Tieto, totuus, selvä järki Muka näit' on kallihimpi. Mut kun mustasilmän immen Nään mä taaskin ruususuissa, Kaikki järjen jäiset tuumat Sulaa lemmen suuteluissa. Kaikkialla maailmassa Löytyy ristiriitaisuutta, Kuinka ois mun laulelmissa Järjen johdonmukaisuutta? Uljas on Suomelan kankahan koivu, Kaunis ja uljas on harjulla mänty, Uljaampi näitä on korvessa kuusi.
Päivän Sana
Muut Etsivät