Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Kuin siellä pilven vöhkäle Raskaasti matkajaa, Ja taivaan kirkas sineys Jälessään aukeaa. Nuo huomaa sorsa pohjalla; Vaan tuolta etempää Maat, vaarat, laaksot, lehdikot Silmäänsä kimmeltää. Ja sorsa kutsuu poikiaan Ja heille laulaa noin: "On siipein kuula taittanut, Mä etten lentää voi!
Kuin Onnelan kaukainen maa Niin kimmeltää ihana kunnas; Ja sinnepä lentäisin impeni kanssa Siivillä läntisen. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl. Siel lehtinen kauhtana ain On hartioil unisen koivun, Ja ainiaan lempeillä kunnailla läikkyy Helluntain vainiot. Heilahda korkeelle, keinu, Ja liehukoon impeni liina Illalla lempeäl.
Täm' on isojen vihojen vaikea maa, Tämä Suomen ranta rukka, Täm' on tuhanten surujen tuttu maa, Täm' on syksyn surkea kukka. Miks vaalisin kukkaani värjyävää, Kait kohta sen hyytävi halla? Kait pian se jo kylmänä kimmeltää Sen tulevan talven alla.
Elokuun kuutamossa, joka vuodatteli hopeitaan seudun yli, erotti hän vielä selvästi ikkunasta Reginan tummat kiharat, jotka yötäkin mustempina kuvastuivat pimeää huonetta vasten niinkuin varjo varjoa vastaan. Ja näiden kiharain alla kiilteli kaksi haaveilevaa silmää niinkuin tähti kimmeltää yöllisen lammen mustassa kuvastimessa.
Näen rammat riemukarkelossa, Ja mykät laulaa, kuurot kuulevat, On valkeuden soihtu sokeoilla. Siell' elää kansa itseään, Ei kulje varjona, ei apinoi. Se valkeutta juo kuin virran laine, Jok' auringossa kimmeltää, Ja rientää, kiitää kohisten. Elämän virta siunaa rantojaan, Ne virvoittaa ja viljavoittaa. Siks' ihana on Herran kansan maa, Sen majat nousee mahtavina.
Kas, kuink' on laaja kaupunkimme kehä ja kuinka on jo istuimet niin täynnä, vain harvat että enää sieltä puuttuu! Tuoll' istuimella, mihin katsees kiintyy vuoks kruunun, joka kimmeltää sen päällä, jo ennen kuin sa häitä näitä maistat, on ylväs Henrik istuva, mi maiden tulevi keisariks ja pelastavi Italian, se ennen kuin on valmis.
Vaikka kätkeisit Laakson kiven taa, Taikka porolla Metsään rientäisit: Kivet, hongat ois Tieltäin käypä pois! Kerran talvipäivänä. Tuhansia timanttia Ilmass' säihkyy, kimmeltää, Hopeisia untuvia Täynn' on kirkas talvi-sää: Tänään taivas halaa Runsahasti maahan valaa Loistoaan. Oi, kuin välkkyy pinta hangen, Kiiltää oksat koivujen!
Se kätkössä vuorten valtavain lepää, pohjassa kuilujen kuumottain. Sen annamme kiehtoen kimmeltää. Sen orjaks suku inehmon jää. Sitä tavoitellen saaliikseen, se valosta syöksyy pimeyteen. Lyö kalvan se kädestä sankarin ja töitä se suosii petturin, se valaa lempehen myrkkyään, ja sen vuoksi alttari häväistään.
Katso kuinka vuorten kiireet tuolla kultasessa palossa kimmeltää. MARIAMNE. Ja tumma öljypuisto rauhallisna hengittää vuorten alla. RACHEL. Ole ilonen tässä ilon ja lemmen keskellä. MARIAMNE. Ole ilonen, meidän Canziomme. RACHEL. Huomaa kuinka kiharies kanssa hellästi leikitsen. MARIAMNE. Ja minä sun korean kätesi kanssa. RACHEL. Olenhan minä sun sisäres armas. MARIAMNE. Ja sun morsiames minä.
Ja yhtämittaa näen minä Annan edessäni. Minä näen hänet nyt, tänä yönä, kotonaan, nukkumassa vuoteellaan viattomuutensa rauhallista unta, neitseellisesti sisustetussa huoneessaan, johon paistaa puhdas kalpea kuu, ikkunassa kimmeltää härmäisiä kuvioita ja ulkona on luminen kuutamoinen maisema. Ei koskaan, ei koskaan, se on siis iäksi mennyttä, iäksi kadotettua!
Päivän Sana
Muut Etsivät