Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
Paistaahan, näät sen, täällä lämmin päivä, Koittaahan kevät jälkeen talvien, Tuoksuuhan hurmaavasti kukkaiskentät, Raikuuhan lehdot lintuin säveleitä, Kuohuuhan kosket elon riemuvirttä Ja järvet taivaan kaarta kimmeltäävät Siis miks en soittais tässä minä myöskin Riemuvirttä suuren elämän Ja laulais ilmi hengen luomistöitä Keralla kauniin, nuoren kevähän?
No, kiitetty olkohon Luoja! Ja pihlajassako laulaen, Kotoni kevähän tuoja? Kaks ystäväistäkö yhtehen Ja kolmas pohjatuulonen! Mua neljänneksi tok' ottakaa, Niin yhdessä laulelemme Ja, kummastuttaen kuulijaa, Keväästä kuiskelemme: Keväästä Suomen rantojen, Se kuullaan täällä epäillen. Epäiltäköön, kun kuunnellaan, Usko on töitä Herran; Hän Suomen puolehen aikanaan, On kääntävä kansat kerran.
Yön kaiken voimakkaasti kaikui Näin murhevirret ahkeraan, Vaan ylkänsä luo impi vaipui Ja siit' ei noussut milloinkaan. Syysluonto armotonko voitti Näin ihmis-elon kevähän? Kun kukka puhkes, päivä koitti Jo hallayö vei hedelmän. Vaan varro! Herran päivän tullen Saat kuulla kelloin kaikuvan, Saat kuulla täältä kutsutullen Ikuisen kevään koittavan. J. H. Erkko. Pesijä.
Senvuoks mielellään hän kärsi puutetta ja nälkääkin, Tyytyvä kuin laps, jos joskus katse häneen luotihin; Toivoi vaan, kuin talven alla oras toivoo kevähän, Kevään kauniin joutuvan ja jään ja lumen lähtevän.
Onpa minulla toinenkin", ja sitten taas renkutus siitä, että rakkaus puhkee kuin kevähän lehdet sekä kuin hymyilevän silmästä kyynel j.n.e. "Mutta ei, se on tuhma" hän sanoi ja herkesi. Jättäen tietopuoliset asiat sikseen, koettelin saattaa häntä harrastamaan läheisempiä käytöllisiä asioita, valtiollisia ja yhteiskunnallisia, vaan ei siitäkään tullut sen parempaa.
Ohikulkien viskasi hiilosen, Näki siitä syttyvän sydämen, Mutta ei pysähtynyt, Hiilonen hehkuu nyt, Poroksi polttelee vihannan, Ihanan lempirannan, Kyyneleistä ei sammu tuli, Kevähän elementit suli. Mokoma lokomotivi, Viskasi hiilosen! No, onpas kumma vasta: Kuu katsoo akkunasta! Sen varmaan taivahankappaleet Uteliaist' ovat naisista oppineet, Paljonhan oppii heistä, Luomisen enkeleistä.
Lintuset pesii Puussa ja maassa, Kalaset järvissä leikitsee; Povehen pelto Siemenen peittää: Kylväjä toivossa riemuitsee. Aik' oi kevähän Kultanen, kallis! Ihmisrintakin kukkahan saa. Kukkios, luonto, Kiitos se Luojan Kukkaisseppeltä luokohon maa! Kukkios ihmis- Rinta sa myöskin: Lempesi puhtain kukkanen tuo Herralle taivaan! Siit' oma kasvaa Lempesi, siit' elinvoimaa juo! Kukan kauneus.
En enää ikkunans' alle Mä vie teitä laulamaan, Vaan tuonne hautausmaalle Siell' lepoon hän lasketaan.» Jo nousevi nurmen nukka, Ja kunnahat vihertää, Ja kevähän ensi kukka Pääns' ujona ylentää. Ja perhonen punasiipi Luo kukkasen äsken hiipi Ja soi sille suudelman Niin lämpimän, armahan. On lempeen syttynyt kukka, Vaan perho, perho on pois! Tuo murheinen vuokko rukka Miel'-alani arvata vois.
Päivä päältä hellitteli, alla aaltoset vipasi, viidat kasvoi, kansa nousi, kansalle hyvät hedelmät, luonto tyyni, turvallinen, rauhan, rakkauden elämä. Niinkuin ulpukka ulapan keinui se kevähän saari, uinui Luojansa suvessa, luonnon laajan parmahilla. Mutta alla musta piili, ammotti alat pimeät.
Mut toivon tok' kevähän toisen Ja toisenkin lapsuuden, Kun saan kera kukkain moisten Ilon, onnen ja autuuden. HEVOSPAIMENET Y
Päivän Sana
Muut Etsivät