United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sua kiittäisin, jos ilmoittaisit mulle nimesi ynnä autuutenne laadun.» Hän heti vastas silmin hymyilevin: »Tahdolle oikealle rakkautemme on ovi auki kuin on rakkauden, mi itsensä kaltaisiksi kaikki tahtoo. Maan päällä nunna olin; ja jos mieles mua tarkkaan muistelee, en oudoks sulle jää siksi, että oon nyt kaunihimpi.
Mut Suomi kuiten on kaunihimpi, kun aate kansoa innostaa ja joka mies, joka ainut impi sen eestä itsensä uhrajaa. Uudenmaan saaristossa. "No maisteri!" sanoi minulle isäntäni, jonka luokse olin muuttanut kesäksi Uudenmaan saaristoon. "Lähdettekö tänään verkonlaskentaan?" "Lähden mielellänikin", vastasin minä, "sillä tämä rantanuotan veto alkaa käydä hyvin yksipuoliseksi." Ja todellakin!
Kaunis oli Anja-rouva, muita kaunihimpi, nainen naitu mieleltään, mut muodoltaan kuin impi. Kaksi huulta punaista kuin marjat alas paistoi. Voipa miestä miekkoista, ken niiltä suukon maistoi! Silmät suuret, ruskeat kuin metsälammen laine, jossa uinuu ulpukat. Mut varo, kulkevainen! Rimpi viekas pettävi.
Yhtä kaikki yksinäisen: teki työtä eli makasi. Niin sanotaan, vaikka väärin; sillä ihminen ei ole luotu tänne aivan itsensä tähden, vaan muillenkin hyvää kartuttamaan. Yksin ruoalla parempi, kahden työssä kaunihimpi. Siitä että yksin on ruoalla parempi, pitää monen työssäkin yksin olla. Yksin työllä tyttäretön, yksin pojiton pinolla.
Ja voitto hengen, oikeuden se kaunihimpi on kuin se, min tuottaa kanuunat ja ruuti sauhuton; mut kaunis tää jos palkka on, yks keinokin on vaan: vain kansan yksimielisyys on turva Suomenmaan. Kun seisomme kuin yksi mies, mi turma tulleekin, niin toisten toivo, luottamus suo voimaa kullekkin, ja lientynyt jos onkin nyt maan taivas pilvehen, niin poistuvathan pilvetkin perästä myrskyjen.
Liekö minua luoja luonut, Vai lie synti synnyttänyt, Vai käski oma osani, Kova onni ohjaeli, Kaikki huolet huolimahan, Kaikki surut sureksimahan, Kaikki kaihot kantamahan. Silloin synnyin mie poloinen, Konsa kaikki huolet syntyi; Silloin kasvoin mie katala, Konsa kaikki kaihot kasvoi; Korkenin kovaosainen, Konsa kaikki koitopäivät. Parempi olisin ollut. Soriampi syntymättä, Kasvamatta kaunihimpi. Kun oisit maammo rukkaseni Kaottanut kaksiöisnä, Rikoissa pihalle vienyt, Kakaroissa kaivotielle, Vienyt peltojen perille, Pannut aitojen alatse.
Kuulepas sa kulta rukka, kuinka nyt on laita: Jopa vainkin välillämme ero tulla taitaa. Sill' emmä huoli sinusta, enkä paljo kestään, Sinua paljo pilkataan ja vihakseni pistää. Minun kultani valkia on, on kuin lumen valo, Parempi on mielestäni kuin paras Suomen talo. Valkia on kultani, valkia kuin vaate, Kaunis on tuo käyessänsä, kaunihimpi maaten.
Huokaseiksi hiilen impi: »Sinä valkee, minä musta, on mun piillä kaunihimpi liki pirtin öisen usta; jos ma taattos saliin saisin, pimentäisin pihtipielen, lautsat uudet nokeaisin, vihoittaisin taaton mielen.» Sammuu hiljaa viime hiilu.
Tai taikamaljaa kun Isolde-impi ja Tristan koito oli maistaneet, upotti heidät unten viepä rimpi, erotti heidät maat ja väljät veet; eik' kannel kaikunut lie kaunihimpi kuin kerran kaikui kansan kanteleet, min kesken nous kuin kukkaköynnös-pylväät Ginevran, Lancelotin laulut ylväät.
Sua kiittäisin, jos ilmoittaisit mulle nimesi ynnä autuutenne laadun.» Hän heti vastas silmin hymyilevin: »Tahdolle oikealle rakkautemme on ovi auki kuin on rakkauden, mi itsensä kaltaisiksi kaikki tahtoo. Maan päällä nunna olin; ja jos mieles mua tarkkaan muistelee, en oudoks sulle jää siksi, että oon nyt kaunihimpi.