Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Ma kuolemaansa vaikka toivoin myötään, Murhaajaa vihaan, rakastaen työtään. Sa palkaksesi tunnonvaivat ota, Minulta et saa armon suosiota. Yön varjoissa sa hiivi niinkuin Kain, Ja valoa ja päivää karta ain'. Oi, loordit, sydän mull' on tuskaa täynnä, Tie onneen näin kun veren kautt' on käynnä. Mun kanssani nyt surkaa, huolikaa Ja mustaan murhepukuun pukeukaa.
Mies tänne noudata ja kysy hältä. OTHELLO. Oi, armas, karta, väärää valaa karta! Sin' olet kuolinvuoteellasi nyt. DESDEMONA. Niin, mut en nyt kai kuole? OTHELLO. Kuolet oiti: Siis suoraan syntis tunnusta. Ja vaikka Valallas joka kohdan kieltäisitkin, Ei siltä muutu eikä poistu varmuus, Jonk' alla vaikeroin. Sun täytyy kuolla. DESDEMONA. No, Jumal', armahda mua sitten! OTHELLO. Amen!
"Eikö filosofin sielu siis tässäkin pidä ruumista sangen arvottomana ja sitä karta, ja pyrkii vaan itsekseen päästä?" "Siltä näyttää." "Mutta mitenkä on, Simmias, laita tämän: sanommeko löytyvän jotakin ehdottomasti oikeaa vai ei?" "Sanomme kyllä, Zeyn kautta!" "Ja ehdottomasti kaunista sekä hyvää?" "Mitenkäs ei?" "Oletko koskaan silmilläsi nähnyt mitään näistä?" "En koskaan", vastasi hän.
"Olin ainoastaan viidentoista vuoden vanha jättäissäni heidät, siks en voi muistaa, onko tuo samilainen fantasiia todellakin niin ohjaamaton. Minun on käytävä sinne ja koeteltava, miten rikas tuo oikeastaan on. Tuop' olis komea koetus heidän luonnonlaatunsa niin ymmärtämiseksi kuin myöskin sen selittämiseksi." "Karta, André!" pyys Olga.
Kukapa on koskaan epäillyt Mansurin jalomielisyydestä ja kokemuksesta? Ei kukaan, puuttui nyt kadi puheesen, niinkuin se joka yhtäkkiä herää, ja minä vähemmin kuin kukaan. Senpä tähden olenkin antanut sinun, nuori Salomo, puhua. Minä olen tahtonut sinussa kunnioittaa isäsi viisautta, mutta karta toiste Hänen korkeutensa nimeen koskemasta. Ei ole leikkikaluksi leijonan käpälästä. Asia on päätetty.
Mutta tulleet ensimäiseen mäkeen sanoi edellinen: "Minä tulisin mielelläni kansanne kirkkoon; mutta en tiedä mikä on; juuri nyt lankee päälleni suuri ahdistus sentähden, ettei isä herännyt metelistä. Minä olen tehnyt pahasti, että unhotin peräänkatsoa isää. Hyvästi siis te kaikki!" Niin sanoen antoi hän kärtä Martinalle, sitte Uotille. "Hyvää yötä, Juoseppi!" sanoi hän, kätellen poikaa.
Sä lemmi isänmaata, Hyvyyttä, valoa, Sä näkyville saata Ylevää, jaloa. Sä lemmi niinkuin päivä, Mi sumut haihduttaa, Kuin kevät ennättäivä, Mi kukat kasvattaa. Sä lemmi niinkuin kaste Aamulla ruohossa, Mi kuivuu päivää vasten, Mut auttaa kasvua. Maailman korskeilua Sä karta ainiaan, Se vahingoittaa sua, Sä vartu parempaan Sä oikeasta väärä Tarkasti eroita. Sull' ylevä on määrä: Ijäinen kunnia.
EDMUND. Ajattele, millä olet häntä mahdollisesti loukannut, ja pyydän sinua, karta häntä hiukan aikaa, kunnes on jäähtynyt hänen tulinen vihansa, joka tällä hetkellä niin hänessä raivoo, että tuskin sitä voisi lauhduttaa väkivaltakaan sinua kohtaan. EDGAR. Joku konna on minua panetellut. EDMUND. Sitä minäkin varon.
Poikani, sanoi vanhus, karta noita mielipuolia, jotka hurmaavat mielensä unelmilla kuin opiumilla tahi hadshishilla. He ovat epäjumalanpalvelijoita, jotka vaan itseänsä kumartavat. Voi houkkioita! Onkohan silmä se joka luo valkeuden? Onko ihmisen ymmärrys se joka luo totuuden? Voi sitä onnetonta joka aivoistaan lappaa maailmaa, joka on saippua-kuplaa keveämpi ja ontompi!
Häneenkin, kuten koko hänen aikakauteensa, iskee epäily mekaanisen maailmanjärjestyksen oikeudesta, hänenkin silmänsä kääntyy sisäänpäin, hänkään ei karta 1890-luvun mystillistä, uusromantista taidevirtausta.
Päivän Sana
Muut Etsivät