Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Kuljin ma kuoleman peltoja pitkin, kuolema kynti ja minä itse itkin. »Tule mies rengiksi!» kuolema huusi »Saat palan peltoa ja laudanpäätä kuusi.» Tulen minä rengiksi, huusin ma vastaan. Tottahan Tuonela hoitavi lastaan. Siitä asti kynnän mä kuoleman sarkaa viikot ne vierii ja elonhetket karkaa. Ystävä on kaukana ja sydämmeni jäässä Herra, koska seison ma sarkani päässä?
Kun minä kasvan suureksi, niin minä tapan ne ihmiset, jotka ovat lyöneet Maijua." Nojaten veneensyrjää vastaan antoi Topias minuutin mennä. Ankaralla äänellä, lausui hän sitten: "Sano minulle, kenenkä äidillä on semmoinen poika, joka karkaa hyväin ihmisten luota pahuuden palvelukseen. Sano minulle kenenkä äidillä on semmoinen poika, joka jo nuorena ja pienenä miehenä miettii ihmisiä tappaa."
Hän Kuusta jo jatkaa, Mars-tähtehen matkaa, hän tähdestä tähtehen karkaa, on kuin valovyössä hän vyöryisi yössä, ei muistaisi Maaemo-parkaa. Hän rientää, hän ryntää, kuin aura hän kyntää, kuin Kointähti itse hän koittaa, hepo henkivi tulta, uros kiiltää kuin kulta ah, kuulkaa, hän tähdissä soittaa!
EERIKKI. Mutta merimiestä, joka laivastansa karkaa, uhkaa kova rangaistus! NIKO. Sen olen kärsinyt; kymmenen päivää vettä-leipää Turun linnassa söin. EERIKKI. Se ei tyijä; kovemmat ovat asetukset siinä kohdassa! NIKO. Mitä? Luulenpa, että olet tullut oikein lakimieheksi! EERIKKI. Tunnenhan, mitä yleisesti lautamiehen tuntea tulee! NIKO. Sinäkö lautamies?
Mut jos sun perus-äänes joskus soinut on vastakaiutonna tyhjyyteen, jos aattees lento oudoks jäädä voinut on niille, jotka tyytyy vähäiseen, kuin vahti kunnian nyt Suomen kansa Sun ympär' yhtyy, aikakirjahansa ijäisen kiitoksensa kirjoittaa ja rakkauden, mi seuraa raatajaa, iloisna kyntäessäs taiteen sarkaa jälkeenkinpäin, kun elon päivät karkaa. ILOISTA TIEDETT
"Eno", huusi äkkiä Rietrikki, jonka posket ja silmät punottivat sotahalusta, "miks'ei Preusialainen ratsuväki riennä suon läpi ahon takapuolella ja karkaa vihollisen selkään? Tuokiossa saattaisi murhaavan batterin äänettömiksi ja heittäisi vihollisten koko keskikohdan nurin, jolla jo edestäpäinkin on niin voimallista karkausta vastustaminen.
Ja kun tulee, mitenkä otetaan vastaan? Sill'aikaa kun siellä missä surkeudessa eläneekin, sill'aikaa anoppi täällä minun luvallani emännöi ja karkaa sen kimppuun kuin kiljuva peto. Ja Marja saattaa luulla, että minäkin olen uskonut ja ehkä yhä vieläkin uskon samaa, koska olen antanut sen täällä olla koko ajan. Marja oli hetken päästä palannut. He ovat syöneet kolmisin, Juha, Marja ja Kaisa.
Jos tyynenä kesäisenä yönä käyskelette maantien viertä ja kuuntelette käen kukuntaa tai lahorastaan laulua... jos korvaanne sattuu sähisevä ääni... jos sieltä karkaa esiin, sieramet suurina, suu auki, silmät kuin vihasta veripunaisina joku outo olento... vapiskaa häntä, varokaa itseänne, hypätkää ravin taa, se on hän... hän voi purra teitä ohi mennessänne... hänen raivonsa voi tarttua teihinkin!
Metsämies seuraa koiriaan, näkee Leilan nenä maassa vyyhteävän edestakaisin aholla. »Taitaahan sinulla sentään hiukan lahjoja olla.» Leila hyppelee kuin vimmattu näreikössä, yht'äkkiä ulvahtaa hän kuin olisi häntä kalikalla jalkaan nakattu, jänis karkaa ulos pensaasta, Leila jälestä, pyssy pamahtaa, ja kuperkeikan heittää jänis korkealla ilmassa pudoten nurin niskoin Leilan eteen.
Se heille kerro. CASSIUS. Ja lähde, Publius, täältä, ett'ei kansa, Kun meihin karkaa, vanhuuttasi loukkais. BRUTUS. Niin, tee se; tästä työst' ei vastaa muut Kuin me, sen tekijät. CASSIUS. Miss' on Antonius? TREBONIUS. Juoks' säikkyin kotiin. Miehet, vaimot, lapset Tuijottain juoksevat ja huutavat, Kuin päivä olis viimeinen. BRUTUS. Nyt tahtos Tee, sallimus!
Päivän Sana
Muut Etsivät