United States or Tanzania ? Vote for the TOP Country of the Week !
No, siis neito-orjatkin! Oi, mink' uhrin multa kannat! Ota joukot orjatarten, Muista: rauhass' olla annat Ilohetkein-papitarten, Tanssijatarten! Grotte saa orjalapset.
Oi äiti kulta, Sun lastes lemmen suoja, Sä maamme, sulta Ei kättään kiellä Luoja, Sä Suomi nouset, kasvat korkealle, Jos kiitoksesi kannat Jumalalle! II. Kohtaus. Viimeistä värssyä laulettaessa tulee sisään ensin Provasti, sitten Assessori, Hanna ja rouva Turholm, heidän jälessään Kanttori, ja lapset, jotka asettuvat, puoliympyrään, ja vihdoin muu seurakunta, miehiä ja vaimoja huoneen täydeltä.
Noin jos nuori oisin, Ja moinen syy, kuink' aikailla ma voisin? BOLINGBROKE. Englannin tanner, hyväst' armas manner, Emo, vaalija, jok' yhä mua kannat! Jos minne käyn, näin aina kerskaankin: Maanpaossakin poika Englannin! TOINEN N
Kohtakin alkaa kova kuokkiminen, jossa minä en kykene sanottavasti auttamaan. Tuohon äitini sanoiksi virkkoi: Hyvä poikani, sinulla on tosin sydän oikeassa paikassa. Sitä kiitosta en tahdo sinulta kieltää. Ettäs tahdot äitisi vaivoja vähentää, on oikeus ja kohtuus, mutta päässäsi on vähän vikaa ja vika on siinä, että sitä kannat vielä liian matalalla, olet liian lyhyt sekä ijältä että varrelta.
Tahdoin nähdä teitä, mutta meidän täytyy erota. En kuulu enään tänne. Minun täytyy lähteä. Sen kyllä näkee, ilkkui Martti. Olet meille liian komea ja liian järkevä. Teet mulle vääryyttä, sillä samalla oikeudella kuin sinä kannat värejäsi, kannan minä omiani. Attilan kylmä tyyneys ärsytti Marttia vielä enemmän, ja hän jatkoi pilkaten: Viisas kana munii joskus nokkosiin.
Jumalan onni, että tästä kerrottiin minulle. Voi, Roope hyvä! Jos sinä voit minulle anteeksi antaa, niin tee se. Noita rautoja kannat sinä minun tähteni. ROOPE. Mitä sinä sanoit? HILMA. Purimoa ja minua voittaakseen keksi rustmestari tämän jumalattoman keinon. Hän pelkäsi että meistä tulisi pari. Hän tiesi että minä rakastan sinua. ROOPE. Sinä rakastat minua ja kuitenkin...?
Suuret, monethan kuin tähdet Ovat nähdä Armos vuoret, Jumala. Joka anoo, että säästät, Että päästät Synnin siteist' irrallen; Joka kääntyy vääryydestä, Häijyydestä, Jesus, veres virrallen: Uuden voiman sille annat, Käsiin kannat, Ett'ei surmaan syöksyä Täytyis sun, vaan synnin torjuis Eikä horjuis Myös pois kulmakiveltä.
Minä lataan sitä, jottei tarvitse pelätä, että sinulle sattuisi joku vahinko ja katso tarkkaan miten sitä kannat; älä koskaan käydessäsi viritä hanaa täydellisesti ja pidä piippu ylöspäin, kun putkahdat ojien ylitse. Kuulet sinä? Missä on leipäkannikka? Niin leikkaan sinulle kasan; sen voit pitää: jos muka matkalla tulisi nälkä.
Sun omaks tahdon, mustakulma tyttö, jok' kannat päässäs tummaa seppelettä, sun omaks tahdon ja sun silmäis kuilut ja sielus syvyydet mä nähdä tahdon. Ma tunnen tuoksus, missä kulkenen, ma nään sun kasvos, minne katsonen, ja janossain kun juon ma lähdevettä, mun on kuin huuliltasi joisin mettä, sä metsän keiju, tyttö mustakulma, jok' kannat päässäs tummaa seppelettä.
Topias otti kaapista aapiskirjan ja liidunpalasen, meni sitte kehdon lähelle istumaan, katsellen kirjan alkulehteen. Martta kohensi padan alle tulta ja nauroi: "Oletko homeessa?... Ei paljosta puutu, luulen ma, ett'et rupea jo luettamaan poikaa, koska kirjat jo kannat..." Yskähtäen nauruyskän, nosti Topias vasemman jalkansa oikealle polvelle ja virkahti: "Vähästä se vääristetään, josta..."