Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Sua niin olen itkenyt, impeni hertas, Itkenyt kaivaten päivät ja yöt, Voi miksikä kohtalo, miksikä toiveen Angervaiselta ainoan viet? Nyt poissa on ponsi ja eloni tuoksu, Hän poissa, mi elolle arvoa soi, Mä varjona vaappuen muistoja uusin, En mennyttä loitsea eteeni voi.
Tulin, kaivaten armoa Herran, Emon' uskoa muistelemaan: Tykö Luojani taas tulin kerran Rukoellen ja lohtua saan. Kun hän hiljaa rintahan' astuu, Sydän riemusta sykkimähän! Ja mun mieleni kuihtunut kastuu Läpivirvoten lähteessään. Elo uus minuss' uhkuta alkaa, Elo uusi ja toivokin uus, Eikä kiedo sen siipeä, jalkaa Side Kalman, ei kuolevaisuus.
Suo syksyn tulla! ja talvi tuo Paimenten juhlivan joulun, Talv'-illat raittihin riemun suo, Kun viulu soi kera laulun." Niin kesä vierii paimenten Ja muistot hellät painaa; Yks' etsii toista kaivaten, Yhdessä oisvat aina. Kun sitten näin kesät vuorottain On mennyt, toisia tullut, Niin poika, tyttönen rinnakkain On vihkityynyllä ollut.
Kyynelpä silloin sotilaan poskelle vierähtää, hän silloin lausuu sanan vaan, jok' yöhön häviää, ja nousee, astuu askelen, ja kuolee neidon etehen. Tulkitsematon sana tuo ja katse suruinen, sanoppa, mitä virkkoi nuo, ja vedet silmien? Ja neidon luo kun päästyään hän kuoli, mitä miettikään? Mielenkö rauhaa kaivaten viel' ääntään koroitti? Sovintoako rukoillen hän neitoon katsahti?
Maurin itku kuului kyökistä, ja Iiri meni ottamaan häntä kamariinsa sekä koetti lapsukaista viihdytellä, miten parahiten saattoi, sillä poika, joka ei ymmärtänyt, ettei kuolema uhriansa takaisin anna, pyysi vähän päästä äitinsä luo. Illalla kävi viihdyttäminen kuitenkin vaikeammaksi, kun ei lapsi tahtonut nukkua, vaan itki yhäti, kaivaten äitiään.
Kaikki me itkimme katkerasti. Minun mielestäni oli koko elämä nyt lopussa. Kaikki näytti pimeää pimeämmälle. Vielä kesällä valvoin vuoteellani monet illat itkien ja kaivaten. Elämä kodissa oli paljo muuttunut. Isä oli koko kevään kulkenut tukkitöissä ja kun hän joskus tuli kotona käymään, oli hän aina humalassa.
Silloin kasvoit sydämmeeni, ja siitä ajasta on sieluni kaivaten vaaninut sinua, mutta vasta nyt on ikävöimiseni saanut lohdutusta. Ja nyt täytyy meidän erota.
Mutta juuri tämä juhla talostani Kreetan vieroittaa, ja kauvan kaivataan sua tässä. KREETA. Kaipauksella mä itse eroon, kaivaten jätän pienet, kiltit lapsenne. KARRI. Kuin oma äitinsä sinä heitä kohdellut olet ja hoitanut. KREETA. Kuin oma kotoni on ollut tämä talo. KARRI. Ja uskollisesti kuin talon oma tytär olet sinä palvellut. Mutta koetanpa palkita kaiken tämän.
Salmi, jonka yli Pojari pakeni, nimitetään Syrjänsalmeksi. "Kosta, kosta korkea Luoja, Kosta Pojarin ilkeät työt! Morsiuskammarista hän ryösti Nuorikon, ainoan tyttäreni. Mieheni tyttöä takaisin tahtoi, Pojari surmas miehenikin. Kyösti nyt itkee, Jumalan suoma, Armastaan yli kaivaten yöt. Kosta, kosta, korkea Luoja, Kosta Pojarin ilkeät työt!
Vastasi, virkkoi näin Thetis uhkuvin kyynelin jälleen: "Koht' olet, lapseni, kuoleva siis, sanas ilmi sen lausuu; sillä sun kohtalos myös heti Hektorin kuoltua täyttyy." Vastasi kuohahtain uros askelnopsa Akhilleus; "Kuolema korjatkoon minut kohta, kun ystävän surmaa torjua suotu mun ei, joka kaukana syntymämailta kaatui, kaivaten luo mua varjelemaan tuhon alta!
Päivän Sana
Muut Etsivät