Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Sytytä sydämein, sulo lemmen-palo, Ku toivon kasteest' elät kaivaten! Mit' iloa, tyyntä rauhaisuutta, Mi järjestys tääll' henkäilee! Köyhyyden kesken rikkautta! Mik' autuus tyrmäss' sijaitsee! Mä ota vastahan! ah, suvun muinoisen Iloineen, suruineen sun sulki avohelmas! Kuink' usein lapsiparvi riemuten Isän-istuimen tään ympärillä telmas!
Paljon povaa, arpoo, ennustaa, taikoo, mutta ei ole oikeita tietäjän tietoja, eivät kuule jumalat, eivät anna vastauksiaan isäin henget, kun ei kykene heidän luonaan käymään, ei taida loveen langeta. Toista oli isäsi. Sen tiedot olivat perintötietoja, tarkka oli hänen aavistustensa vainu, häntä haltijat lempi. Kaivaten häntä muistaa kansa, alkaa nurista jo Panun omakin heimo.
Hevot irroillaan ikehistään lootosnurmea söi, kedon kostean selleriluhtaa: pantuna suojukseen oli vaunut päällikön kunkin kattehineen; sotimieltä he kaivaten johtajatansa kaukana kamppailusta nyt kiersivät leiriä eestaas.
Ja haudalle laittivat ristin, Ja ristihin kaivaten He nimes piirsivät tarkkaan Mua karsaasti katsellen. Ja minä? Oi, kultan', ei tullut Mun suustani sanaa nyt, Ei kyynelpisara heille Mun huoltani näyttänyt. Vaan sydämmessäni ristit Ne ijäti pystyss' on, Ja surulaulua itkee Mun rintani rauhaton. Hälläpyörä kevätluk. 1871; Kaikuja Hämeestä 1872.
Viimeinen tieto, jonka sinusta sain, kuului: »Sairaalla kova kuume, tila arveluttava.» *Jos* tämä kirje tulee käsiisi, niin tiedät tosin, että olen pelastunut vaarasta, mutta tiedä myös minun tilani, kun minä taistelun edellisenä iltana kuvittelin mielessäni, että rakastettu vaimoni lepäsi kuolemaisillaan. Että hän huusi minua, ojensi käsivartensa kaivaten puoleeni!
Hän piirsi vielä läpileikkauksia ja laati niin erinomaisia kuvia, että ne vielä tänäkin päivänä kelpaavat monen mehiläishoitokäsikirjan kuvittamiseen. Hän eli sen ajan vilisevässä ja sumuisessa Amsterdamissa kaivaten siellä "suloista maalaiselämää" ja kuoli neljänkymmenenkolmen vuoden iässä työstä uupuneena.
Aamuin ruusut puhkeaa, Tupaseeni tuoksahtaa, Lemu tuulelmassa, Tapaa laulamassa: Tupasessa vierahassa, Kukkasista vierahista. Tuuli, lennä Suomehen, Tuothan pikku sävelen Suomen lintusilta! Tuuli, lennä Suomehen, Tuothan hienon tuoksusen Suomen kukkasilta! Tuossa orvonkukkanen, Minä tässä kaivaten, Vierahassa keväimessä, Kotikevät sydämessä. Dresden 5/7 Lapseni nukkuu, nukkuu, Iäksi nukkukoon!
Sä mailla varjojen väikkyilet, Sä mi eloa lemmit ennen, Manan rantoja aaveena astelet, Elon tienoillen aatoksen mennen. Se kaivaten liitää luo Helokoin, se taas sulle suo Ajat riemun-rikkahat muinaiset. Nää ruususet laskemme valkeat Sun sielusi kodille kylmenneelle; Ne muinoin viestejä virkkoivat.
Niin paljo on puutteita maailmassa, niin monta kärsii, kituu pois, niin paljo on väärää ja saastaisuutta, min Tuonelan virrat jo viedä vois vaan haudan jos partaalla elämän huolet sä riemujen rinnalle vaakaan tuot, niin varmaan riemujen voittavi mitta ja kaivaten täältä sä kuolet.
Hän sammui kuten kukkanen, joka päivän valoa kaivaten kuihtuu ja vihdoin kuolee. Iltakellojen kajahdus kuului kirkonmenoissa, juuri kuin kolme henkeä nappularattaissa istuen läheni hautausmaata. He astuivat alas, ja kolmas heistä, joka oli noin pari vuotta sitten lailliseen ikään tullut nuori mies, sitoi hevosen kiinni ja läksi sitten astumaan kumppaniensa, kahden naisen seurassa hautausmaalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät