Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Kyyn kähyillä katkerilla Turmelen pajavetesi Onko onnea sepolla? Paljastat pahan sisusi. Taitomiest' ei taika koske. Minä pelvosta vapisen Emoni kirotulia. Sinä naurat noitujalle, Käännät jäistä kylkeäsi Kuin kivi kiroilijalle, Sin' et mua rakasta, luulen. Jos rakastat, se todista: Emoni hyväksi laula, Ettei painaisi kironsa Sun omaasi, impeäsi. Emo on osa minusta, Juureni.
Tämä on suuri lohdutus sinulle, Robert, ja myös meille kaikille! Mitään jäännöksiä, jotka ilmoittaisivat haaksirikon tapahtuneen, emme ole nähneet; siis on selvää, että Ellenor on päässyt jäistä ja jatkanut matkaansa. Mutta etsikäämme enemmän!" Vähän idempänä, likempänä rantaa löydettiin suuri musta pilkka, jossa oli muutamia nauloja, rautarenkaita ja muita rautakaluja; siinä oli siis ollut paja.
Mutta silmänräpäyksessä on tuo unikuva haihtunut; hän tuntee jäistä vilua sydämessään ja ympärillään, tyhjyys seisoo hänen edessään kuin kummitus, joka pyyhkäsee pois yksin muistonkin tuosta unesta ja kun hän tietämättänsä ojentaa käsiään, hän huutaa, hiljaa vaikeroiden: "ei ketään, jota lemmitseisi ... ei ketään, jota hyväileisi ... ei ketään, jota saisi rakastaa..."
Onhan muta kiehuvan kuumaa. Anna nyt huuhdinvettä." Gunhild veti nuorasta. Rouva ulvoi. "Sinä murhaat minut, sinä murhaat minut minä saan suonenvedon onhan se jäistä vettä lakkaa, lakkaa! Lakana heti minä kuolen minä kuolen!" "Lakana, herrainen aika, sen olen unhoittanut!" Gunhild riensi ulos. Siinä seisoi yliopettajan onneton rouva hampaat loukkua lyöden ja tiukkuen vettä kuin Eeva sateessa.
Muutamia taas talutti äitinsä käsi-kynkästä, lapsiparat olivat aivan paljain jaloin, ilman leipää, ilman vaatteita, astuen lumista, jäistä maantietä, itkusilmin, äiti-armahansa rinnalla.
Mutta jo aikaisin oli heiltä laiva hukkunut, ja heidän täytyi nyt monta vuotta elää näillä autioilla seuduilla, eläen niillä varoilla, mitkä löysivät Parry'n särkyneestä Fury'sta. Vihdoin v. 1833, kun pohjoiset vedet olivat enemmin vapaat jäistä kuin tavallisesti, sattui eräs valaskalan-pyytäjä tunkeumaan sinne asti ja pelasti heidät.
CLEOPATRA. Et mua tunne. ANTONIUS. Kylmä olet mulle. CLEOPATRA. Oi, armas! Minä kylmä! Silloin taivas Mun sydämmeni jäistä myrkkyisintä Raetta valakoon! Sen ensi kuuro Mua kohdatkoon; kun sulaa se, niin myöskin Hajotkoon henkeni!
On sydän raskas, kaihomiellä Mä entisaikaa muistelen; Ol' ennen maassa rauha vielä Ja ihmiselo herttainen. Nyt kaikki on kuin nurin vainen, Sä nälkää näät, teet kilvoin työs! On kuollut isä taivahainen, Ja perkele on vainaa myös. Ja kaikki on niin kylmää, jäistä, Niin synkkää, nurjaa, kiperää; Jos ei ois lemmen kipinäistä, Ties, kuinka oikein kestäis nää!
»No niin», sanoi Pavillon, »samaa juuri nuori neito itsekin virkkoi Mabel muorille; ja tosiaankin soisin, että olisitte nähnyt miten puna lensi hänen poskillensa, kun hän sen sanoi maitotyttö, joka on luistellut jäistä tuulta vastaan puolen peninkulman matkan kaupunkiin, olisi kuin lilja häneen verraten enpä kummeksi tosiaankaan, että Mabel muori rukka on hiukan mustasukkainen.»
Tämä vietos vei meidät virran rannalle, ja virta oli pian kokonansa jäistä tukkeissa. Siellä odotti meitä pienoinen vene, joka oli viepä meidät "Amerikaan." Eräs matkustaja oli jo istunut siihen. Se oli eräs insinööri Kentuckysta, joka ilmoitti nimensä ja ammattinsa tohtorille.
Päivän Sana
Muut Etsivät