Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. heinäkuuta 2025
Yrjö hämmästyi sitä opin paljoutta ja kiirehti panemaan kirjoja takaisin pöydälle; Elä mene vielä, minä tarjoon tupakan. Kiitoksia, en välitä. Pois hänen täytyi päästä; ei jaksanut kärsiä, että Kalle ilkkui ja ylvästeli tiedoistaan, Omissa silmissäänkin hän Kallen rinnalla muuttui tuhmaksi kuin tallukka. Ja se harmitti, sekä harmitti että painoi. Jälelle hän oli jäänyt peräti.
Kanasen vaimo vielä ilkkui hänelle: »Joko nyt uskot, vai vieläkö epäilet!» Kettusen poika vielä kertoili: »Ne ovatkin Joilla pitäneet ennen laivaan menoaan niin jumalatonta elämää, juoneet ja kironneet ja tapelleet, että kaikki viinarännin miehet oli täytynyt hakea niitä asettamaan, ja silloin siinä oli rytäkkä noussut.
Tulipa tyttö tummatukka impynen ihanasilmä, tumman suortuvan sukija, kautokengän keikuttaja, vilkkui sinne, vilkkui tänne, ilkkui luontonsa ilosta, kun oli luotu luomuullaski, Luojansa lepäämistöiksi, pesty peipoksi pihoille; maille marjan kukkaseksi.
Kivi lensi kauvas, putosi viimein alas ja ploks! vajosi heti syvyyteen. Katri nauroi. Ethän saanut ainoatakaan voileipää, ilkkui hän. Tuo Yrjöä kovin harmitti. Kunpa olisi minulla pallo mukanani, niin näyttäisin, että voisin sen heittää korkeammalle ilmaan, kuin kumpikaan teistä sanoi hän. Saat heittää minun palloani lausui Katri ja otti taskustaan samalla kauniin pallon, jonka antoi Yrjölle.
Koponen aina ilkkui pitkistä käsistänsä, jolla tahtoi antaa ymmärtää viisaudellansa voivansa paljon vaikuttaa korkeain asianomaisten luona, mutta kuinka pitkät ne olivatkin, eivät jaksaneet sysätä Ollia valtiopäiviltä, sillä korkein oikeus vahvisti vaalin.
Virkahti vilun-ihana: "Silloin sulle suuta annan, koska silmäs sammunevi." Ilkkui veitikka verevä: "Silloin silmä sammukohon, kun sa kutsut kullaksesi." Päivä vuoret jo punasi. "Silloin kutsun kullakseni, koska mieles muuttunevi." "Silloin mieli muuttukohon, kun likistät linnuksesi." "Silloin linnuksi likistän, koska hyytyvi hymysi." "Silloin hyytyköön hymyni, kun me kättä kääpätähän."
KANSALAINEN. Maanpaossa on vihamies! Heleijaa! SICINIUS. Hän portist' ulos viekää, ilkkukaa Te häntä, niinkuin hänkin teitä ilkkui; Häväiskää häntä aika lailla. Vahti Kaupungin halki meitä seuratkoon. KANSALAINEN. Pois tulkaa! Portist' ulos hänet viemme. Jaloja tribuuneja kaitkoon taivas! NELJ
Sehän se Valkaman isäntä taitaa ollakin, ilkkui pormestari. Arnold ei virkkanut aluksi mitään koko asiasta, mutta sitte, kun oli juopunut, pyysi hän anteeksi Irmalta ja lupasi pehtorilleen näyttää. Irma taaskin suostui häneen yhtä hyvin kuin ennenkin, eikä hän enää kaukaan aikaan ollut hävennyt herroja Irmaa hyväillessään.
Että sen sittenkin siihen polttamatta jätin, kun kaikki muut Lapin saunat tuleen pistin! Mikä antoi minulle oiva haltija sen päähän piston! Vaan oli aika viimeinkin tuhota. Ties mikä olisi vastus noussut. Vanha Reita minua aina ivasi ja ilkkui! Aina halvensi ja häpäsi heimon kuullen! Ei minusta tietäjäksi, ei minusta uhripapiksi, ei minusta heimon haltijaksi!
Pois kaikki, sanon, kuolon uhalla! MONTAGUE. Ken herätti tuon vanhan riidan taas? Benvolio, alustako olit läsnä? BENVOLIO. Kun lähestyin, niin kiivaass' ottelussa Näin vihollisenne ja teidän miehet. Heit' aioin miekall' erottaa, mut silloin Tuo hurja Tybalt tuli, miekka maalla, Sähisten riidanhimosta, ja sillä Pääns' ympäri hän huitoi, piesten tuulta, Jok' ilkkui vain ja viuhui vammatonna.
Päivän Sana
Muut Etsivät