Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Lue nyt, mitä minun äitini on siitä tuohon paperille kirjoittanut". "Minä en sitä osaa lukea, se on niin kankeata kirjoitusta". Lents säpsähti näistä sanoista, vaikka Anni kansan tapaan oli sanonut epäselvää kirjoitusta kankeaksi, ja Anni jatkoi: "Lue sinä, minun kuullen". Lents luki lujaa: "Tämä on vilun-ihana kukkanen, joka on kasvanut Sveitsin korkeimmalla vuorella, lumen alla.
Nyt tiedämme syyn, minkätähden nuori äiti ja harmaapäinen halavat vieraille maille menevältä pojaltansa vilun-ihana kukkaisia. Kun Lents tuli matkapoikia saattamasta, huomasi hän vihannan kukkais-vihkon äitinsä kuvan yllä. Hän vaan nyykytti päätänsä Annille; he ovat aina tällä tapaa viettäneet äitinsä muistoa tuona päivänä, josta oli kulunut kahdeksantoista vuotta, sitte kuin äiti maahan pantiin.
Kun tohtori kohta jälkeen lähti, saattoi Lents häntä ja sanoi: "Herra tohtori, minulla olisi pieni pyyntö, mutta älkää minulta kysykö, minkätähden minä kysyn". "Mitä se sitte on?" "Tahtoisin vaan mielelläni tietää, mikä kukkanen se vilun-ihana on?" "Etkö sinä Amanda tiedä sanoa?" kysyi tohtori.
Mutta mitä muuta sinulla siinä on?" "Se on jotain, jota en uskalla antaa yhdellekään ihmiselle, paitsi sinulle. Niin on äiti vainaani määrännyt. Sillä ei ole mitään raha-arvoa, mutta se kuitenkin on jotain ihmeteltävää". "No näytä nyt vihdoinkin sitä ihmettä". "Tässä on, katsopa". "Mitä tämä nyt sitte onkaan?" "Se on vilun-ihana, semmoinen kukkanen, joka kasvaa lumen alla.
"Se nyt vielä puuttui. Hän on päälle päätteeksi taikauskoinenkin. Lennä pois tuuleen koko vilun-ihana, ja samassa menköön tuo pyhä kirjoituskin". Anni avasi akkunan; ulkona kävi raju tuuli. "Tule tuulenpuuska!" huusi hän, "tule! Ota kaikki tyyni, vie koko roska!" Kukkanen ja kirjoitus lensi ilmaan. Tuuli vinkui ja viuhui ja vei kirjoituksen vuoren kaljamoille. "Anni, mitä olet tehnyt?"
"Annan kyllä. Minulla ei ole mitään hänen kanssaan tekemistä, eikä minulla ole mitään muistoa häneltä". "Mitä lajia? Eikö sinulla enää ole hänen antama vilun-ihana tallella?" "Vielä kyllä se minulla on, se hullutus". "Missä se on? Anna tänne se!" Anni avasi kaapin ja näytti sen. "Jumalan kiitos, että se on vielä tallella; se on vielä siunauksen tuova", huusi Lents.
Ei sillä kuitenkaan ole mitään taikavoimaa. Tämän kukkasen nimi on vilun-ihana. Maria Lentsitär".
Myöskin Pilgrim'kin teki itsensä ystävälliseksi ja sanoi ääneensä: "Pyydän anteeksi syleilemisestäni, ja nyt lyökää kanssani kättä". Petrovitsch kurotti hänelle kätensä. "Minä olen lumessa löytänyt erään äitisi käsikirjoituksen", sanoi Faller kähisevällä äänellä. "Kaikki muu kirjoitus on hiestaantunut, mutta vielä näkyy nämä sanat: Tämän kukkasen nimi on vilun-ihana. Maria Lentsitär".
Poika luki ensin hiljaa, mutta sitte puoleksi lujaa, ikäänkuin hän olisi suonut kuulevansakin äitinsä sanat: "Tämä on vilun-ihana kukkanen " "Siellä on ruokaa!" kuului äkkiä ääni huutavan kamarin avonaisesta ovesta. Lents vavahti, ikäänkuin olisi hän kuullut aaveita, vaikkei se ollut kukaan kuin Maisu, joka oli huutanut.
Virkahti vilun-ihana: "Silloin sulle suuta annan, koska silmäs sammunevi." Ilkkui veitikka verevä: "Silloin silmä sammukohon, kun sa kutsut kullaksesi." Päivä vuoret jo punasi. "Silloin kutsun kullakseni, koska mieles muuttunevi." "Silloin mieli muuttukohon, kun likistät linnuksesi." "Silloin linnuksi likistän, koska hyytyvi hymysi." "Silloin hyytyköön hymyni, kun me kättä kääpätähän."
Päivän Sana
Muut Etsivät