Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Tottumattomina tämmöiseen mielentilaan nämä ihmiset innostuivat ja heidän innostukseensa samassa yhtyi hillitön ilo. He muuttuivat kuin lapsiksi.
Minut valtaa hillitön riemun, onnen ja tyydytyksen tunne, kun ajattelen, että minäkin kerran voisin täyttää tämän tehtävän vaikka vain kuinka pienessä piirissä, jossain maan etäisessä kolkassa, jonne turmelus ei vielä ole juurtunut ja jossa elää autuutensa asiata harrastava rahvas.
Näiden laajojen rajojen sisäpuolella vallitsi kaikkialla hillitön mieltenkuohu tai sota. Kaikuivat huudot: Alas itsevaltius, eläköön kansanvalta! Alas kansanvalta, eläköön köyhälistön diktatuuri! Alas aatelisto, eläköön vapaa kansalainen! Alas porvaristo, eläköön köyhälistö!
Mutta vieraat tulivat vähitellen iloisemmiksi ja puhuivat kovaäänisemmin. Niemelän leveä hohotus kajahteli huoneissa, ja muutakin naurua kuului kaikkialta. Ja Heikki jäi istumaan itseksensä nurkkaan, ja hän tunsi kuinka hän vähitellen unohtui pois kaikkien mielestä. Jospa hän olisi voinut jättää tämän kaiken heti ja lähteä pois. Hillitön koti-ikävä valloitti hänen mielensä.
PURMO. Jo sanoinkin lähtiessä: Väinö on kovaksi tehty, Ammut, ammut nuoli ei pysty. NUORI JOUKO. Tuon uskotko? Vielä ammun Kohti koiran purtavata. Toiste näytän! SORMO. Näytä, näytä! Mut jos nuoles ei osuisi? Kun otus on oiva, kallis, Ampuja on intoisampi, Kuume hillitön kädessä Se se vie vinohon nuolen. NUORI JOUKO. Eipä lempo vie vinohon. Toiste näytän!
Tyttöjen ilo ja hyvä mieli oli niin hillitön, että ruustinnan täytyi toruen sanoa: Tytöt, tytöt, ajatelkaa toki En minä, mamma, osaa mitään ajatella on niin äärettömän tervetuloa, tervetuloa! Tervetuloa, herra Hagman! Hss ... pappa tulee...
Huus yli kaiken kaupungin polo, itkevä impi: "Tullos, kansa jo kaikk', urot, naiset, Hektorin näätte, riemuna teille jok' ain' eloss' ennen sankaritöiltään saapui. Hänp' ilo näät oli kaupungin sekä kansan." Virkki, ja kaikk' ulos karkasivat, mit' ol' Ilionissa miestä ja naistakin. Sill' ylen hillitön heill' oli murhe. Ulkona kohtasivat liki porttia Hektorin tuojan.
Mut älä lisää, hälle häpeäksi, Ett' oisi hillitön hän nautinnoissaan, Sit' en ma sois; vaan viat tee niin kauniiks, Kuin oisi ne vaan vapauden tahraa, Tulisen mielen ilmi leimahdusta, Ja veren hillittömän irstaisuutta, Jot' ei voi kenkään välttää. REINHOLD. Mutta, herra, POLONIUS. Miks tätä käskenkö? REINHOLD. Niin, sitä tietää Ma tahtoisin.
ANTONIO. On varmaa, että elo hillitön, niinkuin se unelmat suo raskaat, hurjat, saa viimein päivälläkin uneksimaan. Unt' eikö vain tuo luulevaisuus ole? Hän minne käykin, vihamiehiä hän pälyy ympärillään. Kukaan ei näet ilman kateutta huomata voi muka hänen lahjojaan, ei kukaan voi häntä kadehtia vihaamatta ja katkerasti vainoomatta häntä.
Maahan on kaattu jo muuri, mi suojelemaan oli tehty meitä ja laivoja myös muka turvana murtumatonna; vyörynyt laivain luo jo on taistelon hillitön raivo, silmin selvittää et vois sitä, millä on puolen ankarin ahdistus, sekasortokin suurin akhaijein; niin tuho niittää heitä, ja kiljuna käy ylös taivoon.
Päivän Sana
Muut Etsivät