Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. elokuuta 2024
"Veren kansastas olet juonut, Hien, työn olet ryöstänyt, Ja tahdotko kunnian vielä Vaivaiselta riistää nyt! "Se kallis on kullall' ostaa. Pois, pois tuo lahjas vie! Häpiäll' en liikkunut vielä, Ei tarpehen nytkään lie. "Jos niin sen tahtovi Luoja, Voin kuolla ma näljissäin, Mut lapseni kunnia myydä, Ei, herra, se ei käy päin."
Mäkelän Maunoa, Marin isää, kunnioittivat he kaksinkertaisella kunnioituksella, sillä, vaikka ei hän itse sitä tiennyt, oli hän ollut heidän pelastajanaan Marttalan Matin kynsistä; tuntuipa heistä siltä kuin Marin isä olisi suorastaan maksanut heidän velkansa. Niin. Syksy tuli, mutta syksyn kanssa tuli nytkin halla. Se korjasi yhdellä iskulla kaikki pois, hien, väen, kaikki, kaikki vei se.
Väsynein käsin otti majuri hatun päästään ja pyyhki hien kuumentuneelta otsaltaan; sitten päästi hän vyönsä ja aukasi takin, kun hän luuli tuntevansa verta vuotavan kyljessä olevasta haavasta, joka ei koskaan täydellisesti parantunut. Liina, jolla sairas paikka oli peitetty, oli käännettävä ja uudestaan kiedottava. Kun hän sitten katsoi ylös, seisoi Löfving hänen edessään.
Ja kuumat kyynelet nousivat hänen silmiinsä, kun yhä näki vanhuksen edessänsä hiljaa itkevän. Hän astui niin hitaasti, Luckard parka, ja Wappu niin nopeasti, ja yhtä kaukana he olivat toisistansa, eikä Wappu voinut häntä saavuttaa. Hetkeksi Wapun täytyi hengähtää ja levätä. Hän pyyhkäsi hien otsaltansa ja kyyneleet silmistä; sitten hän taas riensi eteenpäin.
Vihdoin nousi hän ylös, puki vähän vaatteita päällensä, istui akkunan eteen ja, pyyhäisten kädellänsä hien ajan tavan mukaan korttelin suuruisista akkunaruuduista, koki hän katsella pimeään yöhön. Kaikki oli hiljaista ja pimeätä. Ainoasti puutarhurin huoneuksesta loisti yksinäinen valo.
Nyt hän hengitti helpommin ja nosti hattunsa pyyhkiäksensä hien otsaltaan. Kuinka tuskallista olikaan vanhan kaarlolaisen ollut tehdä tällainen tunnustus! Jokainen sana oli vähällä tukehuttaa hänet, mutta sanottu se nyt oli.
Sitten kun viimeiset olivat ulkona, kuivasi hän hien otsaltaan, pani kätensä ristiin ja sanoi tuskallisesti huokaisten: »Ah, Amalia, kunpa he vain eivät tekisi hänelle väkivaltaa.» Saavuttuaan maantielle näki Boleslav kirkkomaan aidan varjossa naisolennon, joka epäröiden kääntyi häntä kohden. Hetki, jota hän kahdeksan vuotta oli ikävällä odottanut, oli nyt tullut.
Niin on neiti taattolassa, Kun marja hyvällä maalla; Niin miniä miehelässä; Kun koira pahassa säässä: Teki työtä työn ajalla, Väänti hartion väellä, Hipiä hien veessä, Otsa vaahen valkiassa; Kun tulevi toinen tunti, Niin tulehen tuomitahan, Ajetahan ahiohon, Sen kätehen käsketähän.
Klitsi muuten voisi sen siirtää tuolle kestikievarille, eikä siinä silloin ainakaan auttaisi muu kuin maksaminen, kun tekin olette takaamassa.» Hän naurahti Hautalaiselle. Tämä mielistyi. »No jos se vain sopii, niin tee se», hän sanoi, »ettei tarvitsisi vielä senkin vietävän kanssa joutua sellaisiin tekemisiin.» Valkolaisen kasvoille nousi taasen kylmä hien puuska.
Mutta äkkiä nuori seppä iski viimeisen lyönnin, heitti moukarin nurkkaan, pyyhkäisi hien otsaltaan ja kysyi äkkiä kääntyen Iffaan päin: "Isoisä, mistä ihmiset tulevat?" "Jeesus, Wodan ja Maria", huudahti vanhus peräytyen pelästyneenä. "Poika, mistä sinä olet saanut päähäsi tuollaisia ajatuksia?" "Mistä sen tiedän. Ajatukset tulevat vain.
Päivän Sana
Muut Etsivät