Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
MEFISTOFELES. No ken? FAUST. Jok' ohi kulki tästä äsken. MEFISTOFELES. Vai tuo? Hän tulee rippi-isän luota, Ku päästi tytön vioistaan. Mä hiivin liki rippituolin. Hän viaton on lapsi vaan, Ripillä käypi syyttä suotta. Hänt' ajatella älä huoli! FAUST. Hän on tok' yli neljätoista vuotta!
MEFISTOFELES. Oi, usko mua, jon purtaviss' on leipä Tuo kova ollut vuosituhannet: Sulattaa vanhaa hapatusta eipä Kehdosta hautaan voi sit' ihmiset! Meit' usko yht': tuo toimi kokonansa Jumalan on ja häntä varten vaan, Jok' asuu ijäisessä loistossansa; Hän syöksi meidät yöhön kaameaan; Ja teille kelpaa yö ja päivä vaan. FAUST. Vaan tahdon! MEFISTOFELES. Onpa hauska kuulla!
Tuoss' on katu taaskin edessäin, Mä jolla sun ensin näin, Ja lehto, jonka kalvehella Niin hausk' oli ennen armastella. Tule pois, tule pois! Tule pois, tule pois! MARGAREETA. Ei, viivy! Sun kanss' on viipyä riemu! FAUST. Ei riennä pois kuin liemu! Joll'et riennä, Kalliisti saamme maksaa. MARGAREETA. Vai etkö sä enää suudella jaksa? Vähäksi aikaa minust' erkenit, Ja suutelut jo unhotit!
MARGARETA. Mies, joka kanssas' seurustaa, Mua syömmeni pohjast' inhottaa. Ei ikipäivin sydäntäni Niin pistänyt oo, kuin nähdessäni Sen julmaa katsantaa. FAUST. Hänt' älä pelkää, tyttöseni! MARGAREETA. Vaikk' oon hyvä kaikille luullakseni, Tuon läsn'-olo vertani kuohuttaa; Jos kuinka halajanki luokses tulla Hänet nähtyäin on sala-kauhu mulla. Hän roisto on!
Loppupäätökseksi jää vaan elämän mitättömyys. "Faust on epätoivon tuskallinen huuto elämän tyhjyydestä." Göthe on siis esittänyt ongelman, ratkaisematta sitä. Vanhoilla päivillään liitti Göthe Faustiin toisen osan, joka on täynnä hämäriä allegorioja ja on vaikea ymmärtää. Siinä Faust vihdoin tyytyväisenä kuolee, kun tietää edistäneensä kansansa onnea.
FAUST. Ei sormust' oo tai jotakin, Min kaunisteeksi kultani saisi? MEFISTOFELES. No näinhän jotain: koristin Tai helmivyö se olla taisi. FAUST. Sep' oivaa! oisin pahoillani, Jos lahjatonna saisin kullan luo. MEFISTOFELES. Päinvastoin oisin riemuissani, Kun lahjatikkin nauttia hän suo.
Ja syystäkin: mit' ikään syntynee Vain hukkumista ansaitsee, Siis paras, ett' ois' jäänyt syntymättä. Niin missä näette pirun kättä, Tuhoa, syntiä, pahuutta Se elementtini oikea. FAUST. Sua osaks' nimitit, vaikk' oot täss' kokonaan?
Sitä oivaks' kyllä mainitaan, Mut siin' on kaikki arvellaan. Surkeillen kiittävät he meitä. Rahoja anoo, Rahoja janoo Vaan kaikk'. Oi köyhiä teitä! Kävely. FAUST K
Kuluupa päivät nyt jo hiljakseen; Veli on sotilas, Ja pikku sisko kuoli. Kyll' lapsest' oli mulla armas huoli; Halusti kärsisin sen sentään uudelleen, Niin armas laps' ol'... FAUST. Enkel', jos sun moises vaan! MARGAREETA. Minuhun se mielistyi, mun hoidellessa. Ei isä elänyt sen syntyessä, Ja eipä äidist' toivon hiukkaakaan; Niin heikkona hän sairasteli, Ja vasta hiljoitellen tointueli.
Ei siksi, että aikoisin Sua työntää roskajoukkioihin; En kuulu mailman mahtajoihin, Vaan jos elos retkihin Mun liittoa mielit käyttää, Sun toivosi tahdon täyttää; Heti suostun sun omanas, Sun kumppalinas Joka riemun hankintaan, Sua palvelemaan jopa orjailemaan. FAUST. Vaan minkä vaadit palkinnon? MEFISTOFELES. No, siihen vielä pitkä aika on. FAUST. Ei! itsekäs on perkele.
Päivän Sana
Muut Etsivät