United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
WAGNER. Museeossain kun ain' oon arrestantti, Enk' urki maalimaa kuin juhlin vaan. Ja kaukosilmin, hajamielin, Kuink' ohjaisin ma sitä tenhokielin? FAUST. Mit' ette tunne, älkää tavoitelko; Hetteenä sielust' uhkuaa Se alkuvoiman aateselko, Mi syöntä, korvaa lumoaa. Te liemiänne ihmisille Herkuista muiden keitätte, Ja köyhän liekin virehille, Puhutte hiiluksestanne!
Saattaahan tämän murhenäytelmän kanssa yleiskantoisessa, vuosisatoja uhmaavassa inhimillisyydessä kilpailla ainoastaan samanaikainen »Don Quixotte» ja kaksi sataa vuotta myöhäisempi »Faust». Minne tahansa europalainen sivistys on päässyt kotiutumaan, on myös hautautunut tämän kuuluisimman, mutta otaksuttavasti olemattoman tanskalaisen nimi.
MEFISTOFELES. No, eikös Mammon juhlahan Valaise oivin linnojansa? Sen onneks' näit vaan vaistoan, Jo saapuu huima juhlakansa. FAUST. Kuink' ilman halki riehuu tuulispää, Ja ankarasti lyö mun niskaa!
Piru äkkäsi petoksen ja kun munkki sai tietää kuolemansa menetti hän puhekykynsä ja kuoli ripittä, hänen ruumisarkkuaan vartioivat mustat koirat. Faust teki liiton pirun kanssa ja kirjoitti verellään sopimuksen alle. Sopimus määräsi, että pirun piti lähettää sälli Mefistofeles opettamaan hänelle mitä hän halusi ja hankkimaan hänelle nautintoja mitä hän vaan halusi.
FAUST. Viisaasti vaan! siis täytyy tuonne matkustaa! MEFISTOFELES. Sancta simplicitas! se aivan tarpeeton! On toista tietää, toista todistaa. FAUST. Jos neuvos siin' on, tuuma raukiaa. MEFISTOFELES. Oi pyhä mies, pyhyyspä helppo on!
MEFISTOFELES. Tosissa lausu vainen näin, Sun jätän aivan mielelläin! Kah, eihän paljo hukkaamista Oo tuommoisesta toverista, Kun ain' oot tuittupää ja tuima Ja aina tiuskit mulle, huima! Mun yhtenään on puuha karvas Ja jospa herran nenäst' arvais, Mitä mielinee hän kulloinkin! FAUST. Jop' osuit oivaan nuottihin! Kai pitäis kiittääkin, kun mieltäni pahoitat?
Nyt täytyy meidän hyvästellä; Mua laskekaa! pois mielisin! FAUST. Sua puhutella hieman halajan; Siis viivy hetken aikaa vielä? MEFISTOFELES. Ei, laskekaa! pian tänne palajan, En silloin haasteluita kiellä. FAUST. En minä suinkaan väijynyt sua ois; Ken käski pistää ansaan kaulaas? Kun pirun sait, hänt' älä laske pois; Ei tarttune hän toista kertaa paulaas.
Jos nuorna isälles teit kunniaa, Niin oppiaan sa imit intomiellä; Jos miesnä tiedettäs koit laajentaa, Niin poikas ehtinee viel' edemmäs sua tiellä. FAUST. Ken eksymysten syvän aallon alta Viel' luulee nousevans' on onnen lapsi tuo! Mi tiedetään, s' ei hyötyä meille luo, Mi tiettävää, sen kätkee öinen valta.
MEFISTOFELES. No olkoon menneheks', jos tahdot niin! Jään tänne hupilaiseks' sulle; Mutt' suo mun käyttää aikaa vehkeisiin Sellaisiin, jotka soveltuvat mulle! FAUST. Sen varsin suon! Tee temppujais, Kun mua ne vainen huvittais!
Oi, minä usein toivon kuin Faust päästä tästä kaikesta, pois ... peseytymään puhtaaksi jossakin raikkaassa ja vilpoisessa! Mutta se on mahdotonta!" "Ei, se ei ole mahdotonta. Hyljätkää kerrassaan kaikki nuo opin oikut; tuntekaa olevanne jälleen nuori." Neiti pudisti päätänsä.