Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
FAUST. Oi enkel' aavistelmien! MARGAREETA. Tää sydämmeeni viilsi haavan: Kun nään tuon julman tänne saavan, Mun lemp' on haihtumaisillaan, Ja rukoilla en taida ollenkaan, Ja se, se vihloo sydäntäin. Kai sunkin, Henrik, tuntuu näin? FAUST. Se on antipatiiaa vaan. MARGAREETA. Hyvästi nyt! FAUST. Ah, milloin saan Povellas hetken aikaa levähdellä Kerallas sylitysten sielutusten elää?
Haluni hehkui äsken nautinnoihin, Nyt sulaa sielu lemmen unelmoihin. Mua heitelleekö vaan joka tuulonen? Vaan astelispa hän nyt kammariin, Kuink' ilkityötäs maksaa saisit, konna! Sa uljas, ah! nyt immen jalkoihin Niin piennä vaipuisit sä hervotonna. MEFISTOFELES. Pian pois! näen tytön palaavan! FAUST Niin pois! en palaa milloinkaan!
Miss' on se Faust, jonk' ääni mulle soi, Jok' ikävöiden silmät minuun loi? Vai sie? jot' aave-ilma kerran lyöden Varistaa sielun juurta myöden? Maan mato kurja, käiverä! FAUST. En väisty liekkihaamuasi! Oon Faust, oon sinun vertojasi.
Ah jospa tietäisin mä vain, Kuka herra ol', jonk' äsken nähdä sain! Somalta näytti hän vaatteissaan, Ja ylhäinen oli sukujaan; Sitä silmistään näki loistavista, Sepä uljuus puuttuu alhaisista. MEFISTOFELES JA FAUST ASTUVAT SIS
Jumal' anteeks suo, Jos suottainen oli soimuu tuo! FAUST. On veitikatkin paikallansa. MARGAREETA. En mie vaan viihtyis' niiden kanssa! Hän tänne tullen ovellen, Sisälle urkkii ilkkuen Ja miltei kiukuissaan; Sen sydän on, luulen, jäätä vaan. Sen otsaan piirretty on: ei ikään Hänt innostaa voi lempi mikään, Sun luonas oon niin autuas, Niin lämmin, mieli lennokas, Tuon tulo oitis hyytää tuntehen.
FAUST. Kun kaikki pyynnöt turhaks' jäivät, Mun täytyy sylissäin sua kanniskella. MARGAREETA. Pois, pois! En salli väkivaltaa!
Näin Valpor'yö jo kummittaa Iloineen koko ruumiissani; Yl'huomenna se meille palajaa, Silloinkos tiedän, miks' oon valveillani! FAUST. Vaan aarre tuolla, mistä väikkyy liemu, Kohooko vaan se ylemmäs? MEFISTOFELES. Koht' itse sulla on se riemu, Ett' aarni-arkun nostat käsilläs. Vilkaisin sinne: ihanoita Se täynn' on kulta-kolikoita.
Kun hän näin on joutunut negatiiviselle, kieltoperäiselle kannalle, ilmestyy kieltämyksen, epäyksen henki Mefistofeles, joka ei tunnusta mitään hyvää ja kaunista olemuksessa ja saastaisella ivalla vetää lokaan kaikki aatteet, kaikki mikä on pyhää ja ylevää. Faust antauu hänelle ja Mefisto avaa Faustille aistillisen mailman täynnä hekumaa ja nautintoa.
Oi, minä muistan tunteeni häntä kohtaan, kun ensi kerran kohtasimme toisemme ihanana kevätpäivänä koulun edustalla ... ja hän tervehti minua kuin Faust Margareettaa. Voi, minä luulin silloin, että se hetki toteutti kaikki unelmani siitä miehestä, jolle tahdoin lahjottaa rakkauteni... En ajatellut hänen rikkauttaan, en hänen asemaansa en edes antanut niille mitään arvoa.
FAUST. En siihen tottunut, en saata Ma lapiolla uurtaa maata. Tuo ahdas toim' ei oo mun mielehen. MEFISTOFELES. Siis noidan täytyy sentään esillen. FAUST. Vaan miksi juur' tuo ämmä rauska? Sä voithan keittää juoman itsekin! MEFISTOFELES. Kas sepä juuri toimi hauska! Ei! ennen tuhat siltaa salvaisin! Ei tiede, taide riitä yksinään, Vaan kärsivyyttä kysytään.
Päivän Sana
Muut Etsivät