Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. toukokuuta 2025
«Kas, siinäpä se kumminkin oli!« sanoi Johannes, joka iloisena oli kuullut isänsä käskyn. «Minä pidän kirkkoherrasta, vaikka hän olisi ottanut koko lehmän; sillä hän ymmärtää olomme ja elomme, tuntee itse aivan hyvin tilamme, ja nähdessänsä hädän on hän kohta apuna neuvoilla ja töillä, näyttäen väsymättömästi hyvää ja hellää sydäntänsä.
On totta, Grotten uhriks monta saa, Alut kulttuurimmehan on uhrausta, Ja Grotte kulttuuria edustaa. Ja itse luontokin on uhrausta: Saa kerran henkens' antaa joka mies, Sen vaatii luonnon suuri uhrilies. On liha heinä, sanotaan; Ja elomme on kukan kuihtumusta, Käy kuningaskin anteeks! kuolemaan.
Muistoas ei murra aika, Taukoo ei sen pyhä taika. Kalma riisti kaikkemme, Varjo vain on elomme. Salve, salve!
Jos tulee kuningas, niin tiesi mitkä Saan vihat kestää. Jos kuinka häntä loukkaan, Niin loukkaukset hän lemmen töinä ostaa Ja kalliin niistä maksaa. POSTHUMUS. Vaikka kestäis Elomme loppuun nämä jäähyväiset, Niin kasvais eron tuska vain. Hyvästi! IMOGEN. Ei, viivy vielä! Vaikka ratsasajoon Huvikses lähtisit, niin liian köyhä Tänlainen ero ois.
Onpa tämä meidän elomme sattumuksen nojassa, aivan kuin arvanlyönti!
Itäänpä retki käy meren-aavikot Kuin ääretönnä peilinä läikkyvät, Sadottain valkopurjeet niinkuin Joutsenet viiltävi välkkypintaa. Vaan päivä vaipuu, tuuloset untuvat, Metsässä lintuin ääniki vaikenee; Vain siellä täällä seudun impi Nostaen airoa nauraa laulaa. Elomme haaveet helmassa Luonnon tai Sydämmen kaipuu, kainoja huolia, Ja toivo, riemu, muiston naute Lahtia leijuvi lauleloina.
Elomme turmelee se kokonaan, se surmaa nautintomme lyhven hetken; et rauhaan pääse jälkeen päivän retken, venheesi kiitää rantaan »seuraavaan»; levähtää sittenkään ken vielä tohti? Ei, riennä eelleen »seuraavaa» vain kohti. Näin rauhatonna halki elon jatka, ties päättyykö ees tuollapuolen matka. Hyi, herra Falk, ei puhua saa noin! ajatuksiinsa vaipuneena.
AAPO. Eihän ole luullakseni vielä ummistunut yhdenkään silmä. JUHANI. Makeasti makaa jo Timo, mutta me muut itsiämme tässä vääntelemme ja kääntelemme kuin makkarat kiehuvassa kattilassa. Miksi olemme näin virkkuja? AAPO. Elomme tie on tänäpänä tehnyt töykeän käännöksen. JUHANI. Siitäpä mieleni levoton, kovin levoton. SIMEONI. Synkeä on sydämeni tila. Mikä olen minä? Tuhlaajapoika. JUHANI. Hm!
Jos meidän kansa aina sais vaan olla palvelijanais, sun töitäs aina toimittaa, valistua ja valistaa! Suomelle. Sinua, kultainen ja kallis maamme, sinua kaikki työmme tarkoittaa; elomme, onnemme me sulta saamme, sä ihanteemme, kaunis Suomenmaa.
Elomme vaelluksen keskitiessä ma harhaelin synkkää metsämaata polulta oikealta poikenneena. Ah, raskasta on sanoa kuink' oli tuo salo kolkko, autio ja sankka! Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy. Ei kaameampi itse kalma liene; mut koska hyvää myös ma löysin sieltä, kuvata muutkin tahdon tapaamani.
Päivän Sana
Muut Etsivät