United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen sijaan kohosi täysikuu valaisemaan sitä idyllistä maisemaa, joka näkyi Paulin ikkunasta ja josta Bellman ei vielä ollut laulanut, että Brunnsvikin heleät nuo lainehet läikkyvät. Paul katseli juuri äskettäin jäistä vapautuneen lahden pinnassa kimaltelevaa kuun kuvajaista. Oli niin yksinäistä, niin hiljaista, niin surullista ja kuitenkin niin suloisen ihanaa.
Saavuta äänet ei etsijän korvaa, sointuja uusia sielunsa sorvaa, lauluja armaita auringon lasten, kukkia, kulmilla autuuden kaste, soivat kuin heleät, hohtavat kellot, kuultaa kuin nukkuvat nurmet ja pellot, läikkyvät lähteet, hiljaiset hirvet, taivahan kullassa lehdot ja virvet, sinipuna-hunnut, tummemmat tunnut, valkeat vaatteet, taivahan-aatteet.
Aavalla läikkyvät suuret aallot, Kuohuja nostavi tuuli. Nukkunut etkö, kultanuppu?
Nuo tutut kentät ja kunnaat, joiden välillä läikkyvät lammit rauhallisina lepäsivät, näyttivät nyt heistä tuhat kertaa ihanammilta ja tuntuivat rakkaammilta, ihan omalta maalta. Vapauden tunteesta paisui rinta ja harva taisi olla, joka ei kotimatkalla jonkinmoisia loistavia tuulen tupia olisi rakennellut. Parempien aikojen toivo elähdytti kaikkia.
Siten tukehdutti sielunsa syvyyteen ne tunnon sanattomat kuiskaukset Tannilan kadottamisesta ja alkoi pitää Vaaralaa kotinaan ja sitä korkealla kivijalalla, suurelle vaihtelevalle luonnolle alttiina seisovaa suuriakkunaista kammaria asuntonaan. Kaikki muu tuntui olevan mennyttä. Mutta siitä vähät, kunhan isänmaa oli jälellä, jonka rauhasta läikkyvät emon kasvot nytkin hymyilivät poikansa puoleen.
Mutta sitte kävivät sävelet kohoamaan. Ne syöksivät toisiansa vastaan kuin vaahtoavat laineet, ne kiehuivat kuin kuohu ja tyrsky ja itkivät sillä välin kuin kuutamo-iltoina rantaa vastaan läikkyvät laineet. Ah, hän tunsi ne hyvin! Ne olivat hänen miehuutensa raskaat vuodet, taistelu, epäilys ja synti, katumuksen hetket itkuineen rukouksineen, Vapahtajan huutaminen avuksi hänen suuressa hädässään.
Gottlund ei ole yhtä merkillinen runoniekkana, vaikka hän onkin kirjoittanut niitä paljon, kuin muuten suomalaisuuden tienraivaajana; sievimpiä ovat 1831 Otavassa painetut Paimenlaulut. Kosket pauhaavat, Linnut laulavat Kauniilla äänellä keväillä; Kaikk' on soreat, Kaikki koreat, Kaunis on kedoilla kävellä. Lähteet läikkyvät, Lehdet leikkivät, Kukin on iloinen itsestään.
Kun pelotti, lauleli pelkonsa pois ken valjuna raukkana seilata vois, kun yllänsä taivahat siintävät kaartuu ja ehtoolla Pohjolan tähtönen koittaa, kun alla on vihreän läikkyvät laineet ja aamulla tuuloset mastossa soittaa! Yli aaltojen vahtoisen harjanteen, yli kauvaksi häipyvän läikkyvän veen, näki venhossa istuva maata, maata, joka päivyen kullassa hohti.
OMRI. Kuin käypä viini kuohuu kuurnastaan, Niin himot läikkyvät nyt yli laitain. NERGAL. Ja vehke kypsyy askel askeleelta. Elämää himo, näetkös, synnyttää. Sen kautta aatos puettuu ruumiiseen Ja henki lihan ottaa asuakseen. Himoa paitsi kaikk' on kuollutta. Kun herää himo, syttyy elämä. Näetkö tuossa kuinka piiri pyörii Ja nuoret palaa rakkaudesta.
Siksi vastasinkin vain vitkaan ja surumielisesti: Minun tunnelmani läikkyvät ja väikkyvät kuin aava merenselkä. Mistä tiedän niiden kuohuja halkoessani lujan kallion silmiini sinertävän? Kuului kuiskaus kuin outojen, sinertävien salojen humina: Lempeän luokse Hän tulee kuin lauha länsituuli. Mutta uhmaaja saa tuta Hänet myrskyssä ja ukkosessa. Tuo vastaus tyydytti minua täydellisesti.