Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Akitatsioonin päätyttyä vallankumoukselliset jäivät Elman luo saksaksi selittäen hänelle Marxin periaatteita ja Venäjän vallankumouksen eri vaiheita ja vivahduksia. Suomalaisten kesken oli syntynyt aseellinen vallankumousliike – punakaarti. Elma joutui sen iltamiin puhumaan ja tutustui siten sen toimintaan.
Se oli vallankumouksen kiitos vallankumouksen marttyyreille! Ilman määritelmää, noin vaan – pois varkaat ja provokaattorit puolueesta. Ja Elma tunsi, että häneenkin painettiin poissulkemisen leima! Ha! Ha! Ha! Ei sille voinut muuta kuin nauraa!
Provasti ja asessori olivat sillä välin sytyttäneet sikarinsa sekä istuneet nurkassa olevaan sälesohvaan, ja nuoret asettuivat portaille istumaan, kuten aina oli tapana pappilassa. Elmalla oli kaikenmoista kerrottavaa, hänen pieni suunsa liikkui lakkaamatta, niin ettei Helka saattanut olla hymyilemättä; mutta sitähän Elma juuri tahtoikin, sillä hänestä oli hauska, kun ihmiset näyttivät iloisilta.
Mitä täytyy mun nähdä! Voi Tykoa ja sinua, petollinen sisar! NIILO. Tällä suudelmalla, fröökinäni, vahvistan ijankaikkiseksi lempeni teitä kohtaan. ELMA. Mutta nouskaat ylös, herrani; isäni tulee. Minua myös kumma kainous rasittaa. NIILO. Isä, suokaat meille siunauksenne. TYKO. Anteiksi, herra parooni, että ennätin tiellenne.
ELMA. Miks' kadotin mä armaan kultasein? Miks' kadotin mä sankarini, Tykon? HANNA. Hän tulee vielä, se on uskoni. ELMA. Ah, näkisinkö hänen viel'? Oi päivä Ja hetki autuas! Mun Tykoni, Oi riennä tänne mailta kaukaisilta! Sua vartoo Pohjan sammalvuorilla Sun uskollinen, murehtiva neitos. Mut josko, niinkuin kerrotaan, Sun sota surmasi, niin miksi enään Mä valittaisin?
Siis synkeet tunturit mun piirittää Ja toivontähti ijankaikkiseksi Nyt kovan onnen mustiin pilviin sammuu. Mut kohta vuotaa veri koskena, Ja tulkoon kuolema ja helvetti! Mun armas isäni, ma rukoilen, Vieroittakaatte mielestänne pois Tää verinen, tää julma kostotyö. MAUNO. Mä tytärtäni rukoilen, mut turhaan. ELMA. Te multa mahdotonta rukoilette. MAUNO. Sä multa mahdotonta rukoilet.
Sen tiedän, että tämä lempeni Ei armahinta, korkeimpata ole, Ei sitä pyörryttävää hourausta, Mi taivaan tienoon meidät nostaa Ja saattaa vertaisiksi jumalain, Ei ole tämä sitä. ELMA. Mut sanotaanpa: tämä rakkaus Tuo harvoin meille onnen maallisen. Miksei, miksei? Se onko ylellisyys? En usko sitä, koska äänettömyys Ja pohjattomuus lemmen mitta on. No, miten ollee.
Itku nousee kuumana silmiin ja hän kätkee kasvonsa käsiinsä. – Mikä teidän on? – Minun on niin kovin ikävä. En parane, ennenkuin koko Venäjä on vallankumouksen liekissä. – Elman ääni värähtää. Ja nuoren slaavin silmistä välähtää liekki, kuin kuuman sulatusuunin aukosta. Elma sulkee taas silmänsä. Hän horjahtaa noustessaan seisomaan ja slaavi auttaa häntä kalliota alas.
Helka ja Freedrik sekä Bruuno ja Elma olivat yhtä puoluetta, herra Kontio ja Vihtori sekä Gerda ja Meeri toista. Kaikki viimeksimainitut pelasivat erittäin hyvin, ja vähän epätasaisen taistelun perästä heidän onnistui voittajina päästä sodasta.
Työ oli ylenmääräistä, lepoa ei voinut toivoakaan. Puolue ja taidemailma sanoi, että Elma oli rappiolla – ja syy oli oma. Niin räkättivät sukulaisetkin! Oi, Siperian erämaitten elämä ei ole sen jylhempää kuin Suomen korvenraatajan elämä hallaisen, viimaisen suon reunalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät