Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. heinäkuuta 2025
Vaan siellä maine ansaitaan Ja kalvat välkkyy kunnian, Miss' urhoin verta mittaillaan Ja voitot säikyttävät maailman: Hyvästi hyrskyt lapsien! Hyvästi vaimon vaikerrus! Yks' kerta teitä syleilen, Niin sankar'-riviin rientää urhous. Elma peittää silmänsä ja itkee.
Autuas uni on lapsen, Autuas katsanto äitin; Se taivahan rantaan käy Ja uneksuin viipyy siellä, Koska liehtoo lounainen, Kosk' paistaa heljä aurinko Ja kultainen vainio läikkyy. Hän on vaijennut. Elma! miten jaksat? Nukkunut siis. Sen estäköön Jumala! TYKO. Neito, makaako lapses? HANNA. Hän makaa, mutta unensapa mun saattaa levottomaksi. TYKO. Ole huoleti.
Hän oli erinomaisen viehättävä, Salmela vallan ihastui. Serkun oikeudella hän tarjosi hänelle käsivartensa. »Tuletko koko kevään olemaan Helsingissä, Elma?» »Tietysti. Entä sinä?» »Samoin.» »Matkustammeko sitten yhdessä kotiin?» »Ehkä.» He olivat tulleet ovelle.
Vapauden toivon touon on taantumus maahan lyönyt kuin tuiman takatalven raekuuro. Musta maa vaan kaameana siintää. Seuraavat päivät kuluvat kuin unessa. Elma järjestää pakomahdollisuuksia niille, jotka pääsevät enää pakoon. On paha paeta, sillä suomalaiset itse, varsinkin ruotsinkieliset saaristolaiset ilmiantavat vallankumoukselliset taantumuksen hallituksen kätyreille.
Mutta kuinka valittavat lapset? »Jos mä nauran, te ette naurakkaan». ELMA. Miksi itket? HANNA. Sydämmes tuskan tähden. ELMA. Oi, nyt ole itkemättä! HANNA. Näkeepä silmäni sun sielus vimman, vaikk huuleni leikkiä lyövät. ELMA. He tulevat. HANNA. Minä kiirehdin pois. ELMA. Ole tässä. HANNA. Se ei sovi. ELMA. Sua rukoilen, ole kanssani tässä. HANNA. Sinä tahdot niin.
Ja kaikkein suurin "hulluus" oli se, että Kyösti-eno ei tahtonut liikekeinottelulla rikastua, vaan ennemmin verotti sukua, joka kyllä oli rikas, mutta jota harmitti tämän laiskurin verotus. Elma antoi laiskuuden anteeksi. Kun Elma ajatteli muita sukulaisiaan, esimerkiksi konsuli-enoa, niin Elma kauhistui.
Elma kuollut? Tämä käy sydämmelle. Oi kirous ja helvetti! MARKUS (erikseen). Tyttö oli kuitenki viaton. (
Tuolla tulevat pappilalaiset! huudahti Bruuno, ja oikeinpa todella siellä näkyikin vähäinen valkoiseksi maalattu purjevene tulevan esiin niemen takaa. Vihtori oli innokas purjehtia ja palkoveneen meloja, vaikka hänellä pappilasta oli kahden kilometrin matka venerantaan. Veneessä istuivat Elma ja Iines Stormbom. Vihtori istui purjenuorat kädessä "vallattoman sievästi", kuten Meeri sanoi.
ELMA. Niin, niinpä lauletaan, Miss' on mun seppeleni? HANNA. Tässä, Elma. Sua kiitän, Hanna; sinäpä sen sidoit. Kas tässä seisoo morsian, Täss' Tuonen veräjällä; jalo, tyyni, Kuin Junon istuimella istuisin, Ja tomun mailma kiiriskelis allain. Nyt tule viikatteellas, enkeli; Mä hymyilen kun katkee sydän-juuret. Kas tässä oman ylkäs syleilys. Niin, neitoni!
Aviottomain lasten äitejä ei iso-äiti koskaan soimannut, vaan auttoi niitä. Kerjäläisiä hän kohteli paremmin kuin konsuli-enoa. Sen Elma pani merkille. Ja sitte iso-äidillä oli vielä toisiakin kummia periaatteita. Hän sanoi, että nainen voi olla yhtä etevä kuin mies, että naisella on muutakin tehtävää mailmassa kuin keimailla itselleen aviomiestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät