Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Nyt kaiketi ylenkatseen silmällä minua katselette; siihen on teillä syy. Ja eikö samoin hänellä, joka tahtoo minua vaimoksensa? Että huolii hän pettäjästä! TYKO. Näin toivoo hän käyvän. ELMA. Siis etsii tässä vertainen vertaistansa. TYKO. Onni, onnihan on elon tarkoitus!
Veljeys, vapaus, tasa-arvoisuus! Tää on viimeinen taisto. Rintamaamme yhtykää, niin huomispäivänä kansat on veljet keskenään! Väkijoukko menee kotia. Tulevan viikon tapahtumat saa ihmiset ajattelemaan, – – raskaita asioita. Elma joi teetä illalla kello 10. On maanantai ja 30 p. heinäkuuta 1906. Kuuluu kumeita kanuunanlaukauksia. Elma tarkkaa niitä. Olisiko Viaporin kapina puhjennut.
Porstuata vastaan, kyökin toisella syrjällä, oli kamari ja rakennuksen perällä oli suuri sali kolmine ikkunoineen. Tässä talossa asui Elma iso-äitinsä hoitamana. Suku oli vanhaa talonpoikaisjuurta, jonka eräs jäsen, Elman iso-äidin isä oli saanut Talousseuran palkinnon suoviljelyksestään.
Se on silloin, kun sosialidemokraattinen yhteiskunta on valmis. Elma sulkee hymyillen silmänsä ja muistaa nuoren, solakan vartalon Viaporin tykistö-upseerin sinisessä puvussa. Hän näkee tummat, haaveksivat silmät, hymyilevät huulet ja kastanjanruskean sileän tukan.
Ja tämä sai osaksi hyvänkin vallankumousperiaatteen huonoon huutoon. Juuri siksi, että porvaristo ei itse uskaltanut astua taistelurintamaan, se menetti luottonsa ja auktoriteettinsa kansan silmissä, ja tämä synnytti luokkatietoisuuden työväen keskuudessa. Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki. Ken vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki! Elma aavisti tämän hyvin pian.
Sulhasenne parhaillaan puutarhassa tuolla teiltä vartoo sanomata ja jos se onnelliselta kuuluu, niin mielii hän kohta käydä asian kirjalliseen vahvistukseen. ELMA. Naimasovintoon nimeni kirjoitan; se sana hänelle saattakaat. TYKO. Sen onnellisen puolesta ma kiitän. Nyt työni tehty on ja toivonpa Tään pyhän, viattoman lempenne Monin kerroin hedelmiä kantavan.
Kyösti-eno nauraa virnui Roobert-enon, pankinjohtajan, kauniille rouvalle ja hänen tanssiville koreille tyttärilleen ja silloin iso-äitikin nauroi. Elma käsitti puheesta, että pankinjohtajan rouva oli ollut hyvin kevytmielinen, jopa tehnyt yhtä ja toista – rahasta. Pormestarin Kyösti-eno sanoi tyhmän juopoksi ja raatimiehen viekkaaksi ja konsuli-enon roistoksi,
Päivän Sana
Muut Etsivät