Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Sanottiin sen johtuvan Kyösti-enon pilaantuneista hermoista. Elma kunnioitti kovin Kyösti-enoa ja ahmi joka sanan, joka sirona tulvi hänen huuliltaan.
Freedrikin mielestä tämä pieni kaunis huone ei ensinkään näyttänyt pelottavalta, mutta toiset huusivat ääneensä: Voi niin, kummituskertomuksia, ne vasta hauskoja! Elma vetäytyi luottavasti lähemmäksi rohkeata Meeriä, ja Helkan silmiin kyyneleet nousivat siitä pelosta, mitä hirveätä hän saisikaan kuulla. Ala sinä, Vihtori! Noh, miksi ei.
Ihanata lemmityllemme se ompi tunnustaa, mutta kainostelemmepa siihen muille antaa vastausta. Olenhan vielä aivan vähän tuttava kanssanne. TYKO. Kuitenkin ymmärtäväni luulen tämän punehtumisenne syyn. ELMA. Teidän oikein siinä toivon tuomitsevan.
ELMA. Lohikärmeen luolaan vaikk' on vangittu. TYKO. Se hymyilee kuin päivän koitto. ELMA. Niin, hymyhuulin Hinnomin-lasten laaksoss' Se käydä taitaa häntä muistellen, Mi taivaansa ja autuutensa on. TYKO. Teit' lähestyköön taivaanvaltakuntanne, Puutarhast' autuutenne tänne käyköön; Mä hänet teille saatan, kohta, kohta! Sä eriskummallinen mies!
Näin Elma sai toisista tytöistä eriävän kasvatuksen. Iso-äidin hommasta Elma pääsi Helsingin yhteiskouluun. Iso-äidin suojassa Elma sai aivan vapaasti kehittyä. Ihmiset sanoivatkin, että iso-äiti tulkitsi piplian toisella lailla kuin itse kirkkoherra, ja että kirkkoherra aina hänen kanssaan raamatuntulkintakahakassa hävisi.
– Ajattelen, että jos asettaisin kuularuiskun tänne haaksirikkoutuneitten juurelle, niin voisi kai tuon rannan pitää kurissa. Elma vavahtaa. – Onko teidän vilu, – sanoo slaavi hyväilevällä äänellä. – Ei, – vastaa Elma, vaikka hän hermojännityksestä ihan vapisee. – Onpa, – sanoo nuori mies, ja sulkee hänet syliinsä.
Mitä korkeampaan rahaporvaristoon tulee, niin Elma oli jo kotikaupungissaan oppinut halveksimaan sen pyrkimyksiä, joista päätekijä oli talonpoikain ja kansan petkutus sekä raakamainen syöminen, juominen, vaatettaminen ja sukupuolielämän irstailu. Jo iso-äiti oli ylemmän porvariston tuominnut häviöön. Ruotsalainen sivistys Runebergineen, Topeliuksineen oli Elmasta ensin ihailtava.
Sydän-pohjukkaani Mun lempeni nyt täytyy nukahtaa. Pois hento laakson tyyneys! Kas nyt Mun rinnassani kantaa valtikkaa Rautainen, jäykkä urhous, jok' etsii Vaan autiota verikenttää, jossa Raivoisat sodan myrskyt mellastaa Ja veljenikö vaimoon uskallan! Ah sydämmeni synnin polttama! Elmalle. Sä kysyit taikka tahdoit kysyä Jotakin Niilosta? ELMA. Jos tietoja Sinulla hänen elostansa ois.
Elma vanheni ja jäykistyi, aivot väsyivät, into laimeni, sielu katkeroitui. Ja ajaen kylmässä syksyisessä aamupimeässä laihalla ruunalla kaupunkiin, hän paleli aina sisuksia myöten hautoen mahdollisuutta pelastua tästä taloudellisesta ja henkisestä ahdingosta.
Ja hän astuu rohkeana ulos, yrittää järjestää viimeisellä ponnistuksella vallankumouksen silvottuja joukkoja ja valmistautuu odottamaan aamun valkenemista. Suuressa ruutikellarissa uinuvat uupuneet, haavoittuneet suomalaiset ja venäläiset vallankumoustoverit rinnakkain. On yö ja koko Viapori ja Helsinki nukkuu. Elma ei syö eikä nuku. Hän odottaa viestiä Viaporista.
Päivän Sana
Muut Etsivät