Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. kesäkuuta 2025
Sekö sekö katala rosvo lenkosääri teki sinulle väkivaltaa? Se! kiihoitti Marja. Sinulle, joka joka kun ei ole ketään semmoista kuin sinä koko maailmassa. Sinulle teki uskalsi? Näkyi uskaltavan. Tekikö useinkin? karjaisi Juha. Marja käännähti. Nyt häntä peloitti. Ei koskaan hän ollut nähnyt Juhaa semmoisena, niin kaameana, outona. Sano, tekikö usein?
Hepä sen paremmin tiennevät, ajatteli vaari, ja pani maata proomun kannelle. Hänen siitä herätessään jo rusottivat taivaat laskenutta päivää, ja nousevan yöpilven päällä kaameana kumotti vanhan linnan kivinen torni, jossa hän lähes kaksi ajastaikaa oli istunut Siperianmatkaa odotellen. Ja vaari ajatteli: Ei sekään torni ole niistä ajoista asti muotoansa muuttanut.
Mutta silloin heräsi kaameana muisto eilisillasta ja samoin sen edellisestä. Jos hän nyt lähtee ulos, käy niinkuin silloinkin. Hänen täytyy hakea unhotusta, ja unhotus vaatii joka kerralta yhä voimakkaampaa huumausta. Ja entä sitte, sitte? Hän oli jo portailla. Sieltä kääntyi hän juoksujalkaa sisään. Pöydällä oli valmis kirjeenkuori osoitteineen ja postimerkkeineen.
Vapauden toivon touon on taantumus maahan lyönyt kuin tuiman takatalven raekuuro. Musta maa vaan kaameana siintää. Seuraavat päivät kuluvat kuin unessa. Elma järjestää pakomahdollisuuksia niille, jotka pääsevät enää pakoon. On paha paeta, sillä suomalaiset itse, varsinkin ruotsinkieliset saaristolaiset ilmiantavat vallankumoukselliset taantumuksen hallituksen kätyreille.
Se iskee kyntensä jokaiseen sinä hetkenä kuin kuolemantuomio julistetaan ja raatelee häntä yhä pahemmin aina tuomion täytäntöönpanohetkeen saakka. Yhtä kaameana painaa odotuksen kauhu tuomittua, olkoon sitten kysymyksessä hirtto, mestaus, ampuminen tai amerikalainen sähkötuoli. Mutta jos kuolemanrangaistus kerta säilytetään, niin onko mahdollista poistaa tai heikentää tuota edeltävää kauhua?
Mutta lämpimässä innostuksessaan he olivat, varomattomasti kyllä, unohtaneet hetkeksi välioven sulkematta, ja tuli leimusi tietysti akkunasta himmeänä, kalpeana ja kaameana yön pimeään. Mutta kuka sen nyt arvasi, että siitä sillä hetkellä juuri sattuisi kulkemaan ohi kylän hienoja, hermoheikkoja naisia, jotka säikähtivät heidän varjojaan, kun he hiljaa sukkasillaan pistivät pieneksi tanssiksi ?
Se oli tavoittanut hänet kaameana kauhuna ja nyt se oli kasvanut musertavaksi taakaksi, sill'aikaa kuin hänen sisintä itsetuntoaan poltti. Hän oli ollut monen taloudellisen häviön todistajana, nähnyt *ne* sieluntuskat ja luuli sen kohdan tuntevansa, mutta oikeastaan vasta tänä päivänä hän oli tullut käsittämään, mitä merkitsee, kun maa todellakin alkaa huojua jaikain alla.
Päivän Sana
Muut Etsivät