Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Se oli sittenkin heillä tilapäistä tunnelmaa, huumausta, ei muuta. Hän tuli takaisin, istui ja tuijotti tuleen. ... Lieneekö maailmassa mikään sota alkanut tarpeettomammin, itsekkäämmin, räikeämmin? Suurvalta kietoo vuosikymmeniä puristukseensa pientä kansaa, anastaa sen alueita, hakee riitaa ja karkaa sen kimppuun vielä sittenkin, kun se jo on nöyrtynyt sen eteen maahan maan tasalle.
Sitä nähdessään hän vasta tunsi mikä hänen oikea suhteensa tuohon mieheen oli syvä, sammumaton viha! Ja hän tunsi selvää riemun huumausta saadessaan kerrankin syöksyä häneen käsiksi, lyödä ja nujertaa häntä mielin määrin. Mutta nainen iski väliin. »En tarvitse vielä vieraan apua» ja erikoisesti häneen katseensa kiinnittäen: »en kenenkään apua!»
Hän hakee huumausta, mistä sen saa, maksaa siitä niitä hyvänsä ja voi pahoin, jollei tuon tuostakin saa tyydytetyksi vaistoaan, jotakin ammoin isiltä, alkuihmiseltä, ehkä vielä kauempaakin perittyä petovaistoa, saukkovaistoa: saada kiinni, käydä hampain kiinni, ei päästää, vaan pitää, kiristää kurkusta viimeiseen saakka. Istuuduin arkulle ollakseni heittäessäni niin alhaalla kuin mahdollista.
Hän aavisti, että jokin ratkaiseva, traagillinen kohta hänen elämässään oli tulossa. Vaikuttaakseen ja toimiakseen täysin määrin tarvitaan tahdon voimaa. Nyt ne hänessä erotettiin, vetämään kukin omalle tahollensa. Hän tahtoi yhtä, mutta teki toista; syntyi juopa tahdon ja toimen välille. Erik tunsi uupumista, huumausta.
Se ylimielisyys ja näennäinen ilo, jota olin pitänyt elämän haluna, ei ollutkaan muuta kuin hetken huumausta, toivottoman väkinäisiä ponnistuksia tyhjyyden ja kaihon karkoittamiseksi, jotka senlaisten ylenmääräisten riemastusten jälkeen tulivat kahta kauheampina takaisin.
Heidän katseensa kohtasivat toisensa ja molemmat punastuivat... Satumaiselle tuntui Elsasta kaikki aamulla, kun hän heräsi. Oli niin valoisaa, kirkasta, kaikki aivan kuin säteili. Mutta hän ei päässyt oikein selvään käsitykseen mistään. Hän tunsi omituista huumausta.
Hän tunsi huumautuvansa onnesta. Se oli nuoruuden ja ilon huumausta. Kolmen viikon kuluttua olivat he jo aviopari sillä Darja Mihailovna pontevasti selitti niin kauan voivansa pitää yllä taloa, mutta ei kauempaa; sitte sai kaikki mennä kuperkeikkaa, kaikki tyyni täytyi myödä. Muuta ei hänellä sen lisäksi ollut sanottavaa kuin: Olkaa hyvä Helenalle, hän ei tiedä tästä kaikesta niin mitään.
»Ohoh!» tyttö veikistellen nauroi. Ja hän sipsutteli punottavana aivan Olavin luo, nosti ujoilemattoman viehkeästi toisen jalkansa sohvalle ja kumartui Olaviin päin hymy kasvoillaan ja rohkea, kysyvä ilme palavissa silmissään. Olavi miltei typertyi. Siinä oli hänen edessään ihmistä, eläintä ja enkeliä, orjatarta ja valtijatarta, ja hullaannuttavaa huumausta, joka hehkui, kietoi ja kiihotti.
Mutta silloin heräsi kaameana muisto eilisillasta ja samoin sen edellisestä. Jos hän nyt lähtee ulos, käy niinkuin silloinkin. Hänen täytyy hakea unhotusta, ja unhotus vaatii joka kerralta yhä voimakkaampaa huumausta. Ja entä sitte, sitte? Hän oli jo portailla. Sieltä kääntyi hän juoksujalkaa sisään. Pöydällä oli valmis kirjeenkuori osoitteineen ja postimerkkeineen.
Fredrik puolestansa uskoi nyt vasta oppineensa tuntemaan todellisen rakkauden jota varten hän vaan eli ja johon koko hänen olemuksensa peittyi. Niin elivät molemmat onnellisessa unessa; mutta niin kuin unta ainakin, seurasi tätäkin huumausta herääminen.
Päivän Sana
Muut Etsivät