Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. kesäkuuta 2025
Ja hän kertoi kaikki tuumansa, ikkunat ja ovet, uunien sijan ja kuistin satulakattoineen aivan kaikki niinkuin hän oli ajatellut. »Vai niin... Mutta minnekkäs sinä sen talosi aijot sijottaa?» kysyivät taasen puut. »Sille pienelle kummulle Isonsuon rantaan niin minä olen ajatellut.» »Isonsuon rantaan!» huudahtivat puut ja katsoivat ihmetellen toisiinsa ja Olaviin.
Hän kääntyi nopeasti Olaviin ja näki hänen hämärän varjostamat kasvonsa niin surun murtamina, että hän pelästyi ja tunsi syvää katumuksen tunnetta. »Olavi, Olavi rakas!» sanoi hän tarttuen hänen käteensä. »Mitä minä olenkaan tehnyt? En minä sinua moittia tahtonut. Syyhän voi olla yhtä hyvin minun ... ja aivan varmaan onkin, enemmän minun kuin sinun.»
Ruumista! Ja mitä vielä? Ruumista hyi! Kyllä te silloin olette makeita, mutta sitte ... te käännätte kylkeä ja pyydätte että saisitte rauhassa nukkua...!» Hän loi Olaviin pitkän, halveksivan katseen ja oli hetken vaiti, ikäänkuin odottaen. »Mitä sinä tuollalailla kyyristelet kuin kipeä kissa? Mikä sinua vaivaa?
Niinkuin minä olisin ollut sinulle uskoton, ja kuitenkin minä tiedän sydämeni. Minä olen tahtonut kantaa sen yksinäni, siksi minä en ole siitä sinulle puhunut. Mutta nyt minun täytyy, ja minun mieleni on paha että kukaan muu sai ennen sinua siitä tietää.» Hän katsahti Olaviin ja näki hänen silmissään odotuksen.
»Ohoh!» tyttö veikistellen nauroi. Ja hän sipsutteli punottavana aivan Olavin luo, nosti ujoilemattoman viehkeästi toisen jalkansa sohvalle ja kumartui Olaviin päin hymy kasvoillaan ja rohkea, kysyvä ilme palavissa silmissään. Olavi miltei typertyi. Siinä oli hänen edessään ihmistä, eläintä ja enkeliä, orjatarta ja valtijatarta, ja hullaannuttavaa huumausta, joka hehkui, kietoi ja kiihotti.
Mutta miehiltä nouseminen unohtuu, he vain kääntyvät päin ja katsovat hämmästyneinä Olaviin: 'mikä sen nyt tuli sehän puhuu samalla väräjävällä, tukehtuneella äänellä kuin tuo ukko äsken? »No pojat!» virkkoo Olavi uudelleen miltei tuimasti, kääntyy nopeasti ja astuu rantaanpäin. Miehet katsahtavat vielä kerran hänen jälkeensä, sammuttavat nuotion ja rientävät jälessä. »Ei!
»Tral-lala-lalla!» hyrähtää punatakkinen pari keikailevaa tanssiaskelta. »Ei ole Sysmästä kotoisin!» sillalta huudetaan. Jotkut vilkasevat Olaviin: miltä tuntuu, kun kilpailijaa kehutaan? Eipä miltään, nuorukaisen silmä vain tähtää terävästi kuohuihin ja odotus kasvojen jänteitä pingottaa. Samassa pölkky puskee kuohujen salakiveen ja ammahtaa tärskähtäen takaisin.
Olisikos teistä ollut parempi, jos he ikänsä olisivat viettäneet epäsopuista elämää ... kiusaantuneet itse ja toinen toistaan kiusanneet? En minä ymmärrä ... en tiedä, mutta se tuntuu niin kovin kummalliselta. Hän oli aivan hämmennyksissään ja ensimmäisen mielenliikutuksen jälkeen tunki väkisinkin kyynel silmään. Hän vaikeni, kääntyi syrjin Olaviin ja katseli jäykästi metsään päin.
Joukko hymyileviä silmiä tähtäsi Olaviin, kun hän astui tuvan kynnykselle ja pysähtyi siihen hetkiseksi ahdingon vuoksi. Ja siinä hänelle selvisi, ettei hän voinut ruveta puukkojunkkarin tavoin tupaa tyhjentämään. Sulhaselle tehtiin laitapuolella tilaa, ja hän riensi kapeata railoa myöten perälle viuluniekan luo.
Hänen takanaan sormielee kalpea tyttö levottomasti vanhahkon miehen takinlievettä ja puhuu hänelle jotakin hiljaa hiljaa, mutta kiihkeästi. »Minä vielä kerran pyytäisin, että se lopetettaisiin tähän», sanoo Moisio Olaviin kääntyen. »Näittehän miten toverinne kävi!»
Päivän Sana
Muut Etsivät