Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Näytä nyt parhain kuntosi; nyt sinun olla on tarpeen kestävä keihäsmies sekä sankari rohkearinta. Päättyi nyt pako sulta, ja surmakses heti suuntaa peitseni Pallas Athene, ja maksaa kaikki jo saatkin kohlut kumppanien, joit' iskit riehuen maahan." Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon.
Mut korskeamielet epeijit saarsi jo kaupungin, tuhon sille jo uhkasi tuottaa, 733 vaan oli ottelon työläs työ heill' eessä sit' ennen; sillä kun loistavan auringon valo valkeni maille, rynnistimme me päin, Zeus turvana ynnä Athene.
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Vimmaas viihtelemään tulin, jos mua kuulisit; laittoi taivaast' airuenaan minut Here näät helo-olka, suosien, suojaten kumpaakin samall' armaudella. Niinp' aseriita sa nyt jätä pois, älä käy käsin miekkaan, vaan häpeänsä jo haastaos suin, kuten hälle se koituu.
Empinyt eipä Athene päilyväsilmä, oitis Olympon korkeudest' alas myrskynä riensi, kohta akhaijien laivain luo merinopsien saapui, keksi Odysseun siell', uron mielevän, Zeun älyverran, seisovan hiljaa; laivaans' ei lujalaitahan, tummaan koskenut, sill' ylen närkästyi sydän aimo ja mieli.
Vaan käden oikean puolt' ohi laittoi Pallas Athene haikaran lentämähän; ei silmillään sitä nähdä yön pimeässä he voineet, vain sen kuulivat äänen. Tuosta Odysseus riemahtui ja Athenea palvoi: "Oi tytär aigiinkantaja-Zeun, mua kuule, jok' annat vaaroiss' ain' avun mulle ja teitäni kaikkia kaitset katseellas, ole mulle sa armias nytkin, Athene!
Vakuutan sinulle, ettei Arkipelagi ole niin sininen. Samassa juoksi Plautiuksen pikku poika luokseni ja rupesi kyselemään jotakin, mutta minä en ymmärtänyt, mitä hän sanoi." "Oi Athene," huusi Petronius, "päästä auki siteet, joilla Eros on tämän pojan silmät sitonut, sillä muuten hän halkaisee päänsä Venuksen temppelin pylväisiin."
Tydeun poian nyt Diomedeen Pallas Athene sankarivoimin täytti, akhaijein ett' yli kaikkein loistaa voisi ja saavuttais urokunnian kuulun. Liekkiä kilven loi, kypäränkin sammumatonta leimuamaan kuin tähti, mi syksyin yöss' yli muitten kiiluu kirkkainnaan, kun on kylpenyt Okeanossa: pään sekä hartiat leimuamaan pani liekkiä moista, kannustain hänet keskeen, kuss' oli ankarin tungos.
Niinpä te, taivahiset, siis punnitkaa tasapuolin, vieläkö meiltä hän suojan saa, vai salliminenko sankarin sortua oisi jo alle Akhilleun kätten." Hällepä vastasi näin nyt päilyväsilmä Athene: "Taatto, mit' on puhe tuo, salamoitsija sankeapilvi? Miestäkö säättyä tuot' alun-alkain kohtalon valtaan saaliiks et sinä sallisi siis korahuttavan kuolon?
Noinpa nyt virkki Athene, ja mieltyi mies vähämieli; jousen joukean koppoi, tuo oli sarvea kauriin, kallionkiipeäjän; sen ol' itse hän kaatanut, rintaan törmält' ilmestyissä sit' ampunut, väijyen alla; sapsoon nuolen sai otus, louhikkoon selin sortui. Kämmenenmittaa sen kuustoist' oli korkeat sarvet; liistonut, liitellyt, silaellut ol' oiva ne seppo, koukuin kultaisin varaellut pään.
Teidän salli nyt ei Kronossynty akhaijeja auttaa, vaan näin uhkaa hän, ja se uhka on täyttyvä totta: rammaks äkkiä lyö hevot vaunujen eestä hän vinhat, teidät niiltä hän koht' alas syöksee, murskaten vaunut; vuoden kymmenen vyöryiss' ei mene teiltä ne haavat haikeat umpeen, jotk' äkin polttava leimaus iskee, jott' älyäisit, Athene, mit' on sota taattoa vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät