United States or Hong Kong ? Vote for the TOP Country of the Week !
On kohta vuotta kaksi Kuin häntä nähdä sain, Jäi vielä vierahaksi, Vaan nimi huulillain Pysyi; hän kaunis enkeli Mun aatteissani lenteli, Sydämmein kaihoon jäi. Sen jälkeen puoli vuotta Sain häntä tuntemaan, Jo silloin aloin vuottaa: Hän milloin kaivamaan Sais hautaa vanhan armahain, Minnekkä Saima vaipuis vain Ja minä yksin jään.
Lind alkoi siis eräällä säkeellä: Kaukana kun luotasi, Yli laaksoin, vuortenki, Sulle laulan, armahain; Kuuletko sä lauluain? Kun kaiku oli vaiennut ja vähän aikaa kuulunut, kuului kirkas, heleä ääni, joka tuli kuin auringon säde kirkkaan ilman läpi kaukaa laaksosta: Kaulana sun luotasi, Yli laaksoin, vuortenki, Vastaan sulle laulaen: Lauluasi kuuntelen!
Suo että mä ensin huuhdon vaan nämä synkeät, huonot aatteet, suo että mä päälleni ensin saan ne puhtahat, valkeat vaatteet, jotk' ompeli onneni impynen, hän, hämärän impeni ihmeellinen, min kuvaa kannan ma sydämessäin siit' asti kuin hänet mä näin. Me tulemme, äitini armahain! Oi katso, meitä on kaksi! Oi katso, mik' on mulla rinnassain! Niin oisitko rikkahaksi sinä uskonut koskaan kuopustas?
Oi, lämpöä hiukan se etsi vain, Se kulki ja eksyi toivottomiin Kun nyt olet lämmin armahain, Niin liekuta pääni uinuksiin. MUN RINNASSAIN SOI S
Kaks lempiväistä milloin Eroaapi toisistaan, On murhe suuri silloin, Suru suurin päällä maan; Ja kaihon ääni soipi vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kun tunsin, että multa Eroaisi armas pois, Oli niinkuin päiväkulta Kadonnut taivaalt' ois, Ja outo kuiske kuului vain: »Hyvästi ijäks, armahain!» Kaikuja muilta mailta I, 1907. H. Heine. Hiljaa helkkyy sielussain Armas sävelkaiku.
Ja jos mua lemmit armahain, niin tule minun tupaseeni! Tupa on tehty ja kaunistettu mun nuorehen sydämeeni. Tupa on hongista huolitettu ja karsina kalevanpuista! Ja jos mua lemmit armahain, niin ethän sä huoli muista? N
Se on Hän, jonka sormi johtaa Elon vaiheita, kaikkea maailmaa. Oi, Hänetkö onnessamme Siis voisimme unhoittaa? Taas terve, terve, impyeni hellä! Taas luokseniko sinut sinut! sain? Tää tottako on? Lausu, armahain! Et lausu, vastaat riemukyynelellä! Ah, ymmärrän! Tuon tiedänhän niin hyvin: Kun sydän ompi onnen-autuain, Niin kyynele ja katse lausuu vain Sen tunteen, jok' on sointuisin ja syvin.
Ellen minä siinä haaksirikossa, jonka sittemmin kärsimme, olisi kadottanut näitä papereita, olisin minä saattanut antaa näytteitä sikarunollisuudesta; pahaksi onneksi olen kuitenkin unhottanut kaikki tyynni paitsi allaolevat rivit, jotka vielä muistan ja joissa hän seuraavalla tavalla ylistää ulkonaista olentoansa: Oi armahain! Kuin ruoste rautaa kuluttaa.
Tanssi, tanssi, lintuseni, Tanssi, tanssi, armahain, Tanssi, tanssi, kultaseni, Tanssi kanssani nyt vain! Suuta, suuta, lintuseni, Suuta, suuta, armahain, Suuta, suuta, kultaseni! Anna suuta mulle vain! Halausta, lintuseni, Halausta, armahain, Halausta, kultaseni, Halausta anna vain! Käsi kaulaan, lintuseni, Käsi kaulaan, armahain, Käsi kaulaan, kultaseni, Käsi kaulaan pane vain!
Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos armahain tulis vastahain? »