United States or Ethiopia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kylvän kaurat Karjalahan, Ohrat viskoan Wirohon, Rukeheni Ruotsin maalle, Hernehet Hämehen maalle. Vaan mitä köyhän kynnännästä, Vaivaisen vakoamasta; Minkä kynnän, minkä kylvän, Sen kynnän kylän akoille, Kylän vaimoille vakoan, Työnnän mieron tyttärille. Elettihin meillä ennen.
»Jumalan haltuun, Jumalan haltuun, isäntä!» Tuomi-Kustaa istui laihtuneen varjon kaltaisena taampana ja nauroi toisten kehuessa Siikalahden Mikkoa, joka useimpain mielestä nyt yhtäkkiä oli muuttunut pitäjän rehellisimmäksi mieheksi. Melu yhä paisui. Voimiakin näytti nyt jostain salaperäisestä lähteestä virtailevan semminkin akoille.
Ja kun sinä olet noin vaatimattomassa puvussa, ei kukaan voi sinua epäilläkään. Sinä voit olla vaikka minun sulhaseni. Siksi minä olen sinut valehdellut näille akoille.
Sain minä savisen saksan, Pahanpäiväisen pajarin Multatakka myötävänä, Savitakka saatavana, Kukon kullat kukkarossa, Taskussa kanan hopiat. Sain ma untelon urohon, Miehen tuulenmielellisen, Vielä villin viinanjuojan, Hurjan ostajan oluen; Kun tuon kaupalle lähetän, Kaikki juopi kaupukseni Saan saapi, tuhannen viepi, Vielä velkoa tekevi, Alttinoin kylän akoille, Polttinoin kylän pojille.
Kaikista tytöistä paljon se tykkää, mut ottaa omaksi paraan. Jäättekö vielä niitylle? PIETOLA. Käyn niitylläkin, mutta ennen kaikkea tahdon tavata rättäriä, joka meni Tolvasen talolle. TURKKA. Mutta siellä näytti olevan akkoja, ja tietysti siellä on piimääkin! PIETOLA. En puhu akoille halaistua sanaa ja rättärillekin sanon vain: Turkka on Pietolassa isäntänä. TURKKA. No, niin kuin tahdotte.
Yksi sotamiehistä tempasi epätoivoisesti huutavan tytön isän sylistä, toinen alkoi panna vangin käsiä rautoihin. Vanki ojensi nöyränä kätensä. Vie akoille, huusi upseeri sotamiehelle selvitellen miekkansa kannatin-hihnoja. Tyttö yritteli vapauttamaan kätösiänsä huivin alta ja parkui kohti kulkkua, kasvot vertyneinä. Väkijoukosta erkani Maria Pavlovna ja lähestyi sotamiestä, joka vei tyttöä.
"Kun sa astut aittasehen, lähet jauhon nouantahan, elä aittahan asetu, viivy viikon aittatiellä, taikka appi arvelevi, anoppi ajattelevi jauhoja jakelevasi, antavan kylän akoille. "Lähet astian pesohon, hulikkojen huuhtelohon: pese kannut korvinensa, tuopit uurtehuisinensa! Maljat huuho muista laiat, lusikkaiset muista varret!
Se nyt sanoi jos miten, aloitti Piatta. Ensin oli tapausta surkuttelevinaan, vaan sitten alkoi pilkata minua, kyllä minä sen ymmärsin, kun sanoi, että olisi siinä tullut lähimökin akoille suuri vahinko, jos puukko sattui vähän syvempään, vaan kyllä hän olisi laittanut pidot koko kyläkunnan köyhille siitä ilosta. Oliko siinä muita kuulemassa? kysyi Laara kiihtyneenä.
Sitte oli akoille sanonut: »Käykää musta härkä peräparresta päästämässä irti.» Akat menneet navettaan, niin häntä vaan oli moiskahtanut oven pieleen. Sen olivat nähneet koko härkää, pää oli ollut kytkyessä parressa vaan. Ja sen pään sitte olivat vieneet aitan lakeen ja sanotaan sen tänäkin päivänä olevan vielä siellä tallessa.
Turtiainen koetti jo nenäänsä turistamalla keskeyttää Partasen, jottei se pilaisi asiaa, mutta Partanen vain yltyi ja kehui: »Mutta kun siinä meidän tuvassa vain pieninkin epäsiisteyden alku yrittää syntymään ja minä kun silloin kiljasen akoille, niin kohona pitää akkojen hypätä, ja sen tietää, että itikoille siinä tulee silloin rutto lähtö.» Turtiainen raapi harmissaan päätään.