Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. kesäkuuta 2025
Nuo isovaltainen Agamemnon, Atreun poika, surmasi: Isos rintaan sai liki näppyä peitsen, Antifon korvuksiin kävi miekka, ja mies alas suistui. Kumpaiseltakin hän asun uljaan joutuen riisti, tuntien, keit' oli nuo, näet nähnyt vangit ol' ennen laivoill', Idan laidunmailt' alas tuomat Akhilleun.
Kaunoiset jäsenetpä nyt herpasi, vei väen näiltä aaluva Mekisteun, asut kaattujen valtasi uljaat. Kaatoi Astyalon uros uupumaton Polypoites, Perkoten uron, Pidyteen, terin tuimin Odysseus surmaan sorti, ja Teukros taas Aretaonin aimon. Välkkyvin peitsin kaas Ableron Nestorin poika Antilokhos, Elaton taas kansojen pää Agamemnon; Pedasos kalliokas oli kantana hällä ja kauniit Satnioeis-joen partaat.
Virkkoi noin; kovin riemastuin sanat kuuli ne Hektor, riensi jo taantelemaan eturintaa iliolaisten, poikittain piti peistä, ja maahan kaikki he istui. Myös Agamemnon istua soi varusäärten akhaijein.
Mutta jo vastaankin kysymääsi ja tietelemääsi: Atreun poika on tuo, Agamemnon, mies isovalta, kumpikin: niin jalo valtias kuin uros urheapeitsi, lankoni muinainen, minun kurjan ol' aika se ammoin." Virkki, mut ihmetys vanhuksen jopa puhkesi ilmi: "Vaalima taivaisten, ikiauvokas Atreun poika, mont' on Akhaian sulhoja sull' alamaisina totta!
HECTOR. Nimitä arvokkaimmat nimeltään; Hakeva silmäni Achilleen kyllä Jo hänen jättivartalostaan tuntee. AGAMEMNON. Suur' urho! Mies sua tervehtii, jok' ennen Ois tuommoisesta vihollisest' erin.
Näät mua kansain pää Agamemnon, Atreun poika, herjasi, kunnialahjani vei, sen rosvosi itse." Virkkoi kyynelin viljoin; tuonp' emo korkea kuuli luon' isän vanhan istuissaan meren aaltojen alla, joutuen vaahtoavan meren aalloist' usvana nousi, 359 ääreen istuutui pojan itkevän, poskea, olkaa sormillaan silitellen näin sanan laati ja lausui: "Miksikä itket, lapsi? Mi noin mure mieltäsi murtaa?
Pattoa kammoten tuohon akhaijit kaikki jo suostui, suomaan kunnian hälle ja saamaan loistavat lunnaat; yksipä suostunut ei, Agamemnon, Atreun poika, vaan hänet herjaten laittoi pois, sanan ankaran lausui. Suuttuen pois meni vanhus.
Tuon näki riemastuin Agamemnon, ruhtinas miesten, kuink' uron ankara jous sotarintaa sorteli Troian; riensi jo Teukron luo, sanan virkkoi vitkaelutta: "Teukros, miesten mies, Telamonin aaluva armas, noin yhä ampuos vain, valo, kunnia ollos akhaijein, myös ilo taatolles, joka kasvaissas sua kaitsi, huoneessaan sua hoivasi, vaikk' aviosta et siinnyt.
NESTOR. Jos se on totta, niin Achilleen ratsu On monen Thetiin pojan arvoinen. AGAMEMNON. Haa! Mistä toitaus? Katso, Menelaus. MENELAUS. Troiasta. AGAMEMNON. Mitä täältä etsitte? AENEAS. Tää suuren Agamemnoninko teltta? AGAMEMNON. Tää. AENEAS. Airuen ja prinssin sallitaanko Kuninkaan korviin tuoda hyvät tiedot?
Hänen nuoruutensa merta Ne vastaa kolme tilkkaa vanhan verta. AENEAS. Varjelkoon moisest' epänuoruudesta! ULYSSES. Amen! AGAMEMNON. Kätenne, jalo prinssi Aeneas! Aluksi saatan teidät telttaamme. Achilles saakoon kuulla sanomanne Ja teltta teltalt' ylimykset kaikki. Te jalon vihollisen vieraaks tänne Pitoihin jääkää ennen lähtöänne. ULYSSES. Nestor, NESTOR. Niin, mitä sanookaan Ulysses?
Päivän Sana
Muut Etsivät