Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Kult' on kansi kuivahtanna, Valahtanna vaskilaita, Tinapohja tilkahtanna, Lehti päälle langennunna. Anni tyttö, aino neiti Tuosta astuvi etemmä, Lähtehelle toisellenki; Ei oo vettä toisessana Meni kohta kolmannelle, Vett' ei kolmannessakana. Anni tyttö, aino neiti Yhä eistyvi etemmä, Astuvi aluslahelle, Meni mäen, meni toisen, Kohta kolmannen menevi.
Kangastus mi kohoileepi, Silmäin eessä kierteleepi, Laskee taaskin peittohon. On kun vesikello vaan, Joka kohoo korkealle, Loistain lentää taivahalle, Maahan lankee noustuaan. Niin ei ain' oo kuitenkaan; Hän, mi suurta vaikuttaapi, Maansa hyvää harrastaapi, Hän ei katoo milloinkaan. Aikansa kun suloton Myrsky ompi pauhanunna Sekä kaiken poistanunna, Mik' ei kuuluu muistohon.
Liekö totta, kun puhuvat, että ne siellä talvellakin ajavat pyörien päällä? Vai niin! ... niin, niinhän ne mahtaa ... niinhän ne ... minä en oo talvella käynyt ... mikä sinne talvella. Sitä minäkin olen ajatellut, että kun Luoja antaisi kesän, niin kävisi häntä katsomassa ja olisi Lapinlahden kirkossa yhdellä tiellä ... on minulla veljenpoikakin Lapinlahdella. Maantie kulki Valkeiskylän läpi.
Tohtorit totiset miehet Ajan tulleen arvelivat, Miehen olla mieltyneenä, Vaanpa myös vakuuttelivat Ajan viel' ei tulleheksi Poikaa laskea poluille, Jott' ei tuo poloinen tuhma Kinttujansa katkaisisi Tahi taittais niskojansa, Kun ei oo isänsä käynyt Kauvemmaksi kirkkoansa, Eikä yötänsä levännyt Etempänä äitiänsä.
Hän kätki kasvot käsiinsä, kysyi Annalta kerta toisensa jälkeen, eikö hän saisi mennä sisään äitinsä luokse. Anna pudisti päätänsä. "Hän hourailee yhä vaan pahemmin". "Mistä hän puhuu?" kysyi Bård. "En ymmärrä", sanoi Anna, "se on niin kamalata. Suoraa hulluutta. Oo Bård, minä uskon, että kaikki on vaan pahoja unia ja luuletteluja." Samassa kuului huutoa sisästä.
Ei se salon synkkeydessä Pesästänsä oo paennunna, Ihmis-suojain ympärillä Kyyhkynen on kasvatettu: Köyhän majan harjalt' on se Monet päivännousut nähnyt, Maassa jyvät noukkinunna Kädest' usein kaitsijansa. Siivet sievät saatuansa On se laaksot lennellynnä, Koivikossa kiikkununna, Kylpenynnä purosissa. Niityllä se yksinäisen Koivun latvassa nyt istuu, Suorittaen sulkiansa Lähetessä ruhtinoiden.
Mit' uutta minun miehestäni kuuluu? CASSIO. Hän viel' ei ole tullut; muut' en tiedä, Kuin ett' on terve hän ja kohta saapuu. DESDEMONA. Oo! mutta pelkään. Miten jäi hän teistä? CASSIO. Tuo pilvien ja meren suuri kiista Eroitti meidät. Mutta, vaiti! Laiva! 2 YLIMYS. He linnaa tervehtivät: nekin kai On ystäviä. CASSIO. Tieto hankkikaa.
ANNI. Se pitää viedä tupaan. Vie sinä, minä odotan sinua täällä. Mutta kanna varovasti, ettei kerma loisku! Yks kaks kolme neljä ja viis. Missä on mun kultani siis? Ei se oo siellä, ei se oo täällä, vaan se on koskella pölkkyjen päällä. HUOTARI. Nyt minä tulen ja sinut syön! ANNI. Kermahinkki! HUOTARI. Kaikista pitääkin olla vastus! ANNI Turkan tullessa vetäytyy perälle. Minä olen sinua hakenut.
TYYNI. Metsästys. ANTON. Oikke hyve metsestys kun meil oli tene fasaner, riktiga guldfasaner... Men vad går åt dig? TYYNI. On niin ikävä aina olla omanatuntonasi... ANTON. No, no, mine luppa: ei yks sana ruotssi ene! Muuttaa takin, tulevat ruokasaliin. Oo! hyve illalis, oikke hyve illalis! Selailee oikeanpuoleisella pöydällä olevaa postia. No, mite teme on? Avaa yhden kirjeistä.
Innostuneena kerskaili hän: »Elä sie sano, Jussi Jäppinen, jotta ei oo haluu, sillä kuule, Jussi Beltsebuubi...» Henki aivan nousi. Ylpein sanoin hän jatkoi: »Mie sanon siulle, Jussi Beltsebuub, jotta jos on vuan mestarj, joka osovaa iit piähän iskii, niin sen pitää siihen männä jotta jutkahtoo vuan...
Päivän Sana
Muut Etsivät