Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
TYYNE. Se on sitten sinun asiasi. Pääasia on vaan, että sinetti tulee pois. KALLE. Voi, Tyyne kultaseni, minnekkä me nyt olemme joutuneet! Laulu n:o 2. Duetto. Sävel Fredmanin epistola: »Jo ma luulen, uskon sen sull' on vuoro, veikkonen.» Oo nyt hiljaa hetkinen Kyllä kohta aukaisen, Hyvin menee, minuun luota, Vuota, vuota Hetkinen. Sydän lyö ja pamppailee! Kuinka käydä mahtanee?
Oo, tytöt olivat myöskin niin huomaavia ja auttavia, että minulla ei ollut mitään vaivaa, sanoi Elli, mutta katsokaahan nyt kaunista taulua edessämme! Rautio seurasi hänen ojennetun kätensä suuntaa.
KERTTU: Oo, älkää olko vaatimaton. Teidän Don Juan-lahjanne ovat kyllä tunnetut. Kuka nainen voisi teitä vastustaa! GRANSKOG: Rakas Gertrud: Minä huomaan, että teillä on tänään paljon myrkkyä varastossanne. KERTTU: Mistä te arvasitte? Katsokaa, voitte lukea reseptinkin. GRANSKOG: Mistä asti te olette ruvennut säilyttämään myrkkyjä pöytälaatikoissa?
Tuommoista pientä halpaa porvaristyttöä kohtaan sopi käyttäytyä miten tahansa. Maljanne, hempukkaani! huusi yksi julkeimmista, tuo jo jotensakin humaltunut Gyllenfelt. Oo, juokaa vain ei tämä ole tervaa, tämä juoma! nauroi nuori keikari von Harzdorf, jolla oli sorein kankipalmikko koko seurassa.
ANTONIUS. Ett' orja, joka ottaa juomarahaa Ja sanoo »kostjumala!», hyväillä Sun kättäs saa, mun kisaystävääni, Jok' on vain suurten henkein valtaleima! Oo, jospa Basanin nyt vuorell' oisin, Pahemmin mylvisin kuin karjalauma! Syy mull' on raivota; nyt korupuhe Ois samaa, kuin jos uhri hirsipuussa Hyvästä työstä pyöveliä kiittäis. 1 PALVELIJA. Tarpeen mukaan, herra. ANTONIUS. Parkuiko?
ANNA. Oi, että sydän voisi, Ett' tietäisi! Oi, rukoile mun eestäin. MARIA. Oo vaiti! Askeleita kuuluu tuolta. Toinen Kohtaus. Edelliset, puitten piilossa. Kapteini von Stöbern. VON ST
MARIA. Ei, Gustav kulta, pitkä kaipuu salli Mun, raiskan, rinnastani huovata! Oi, salli hetki ainokainen vielä Mun onnellisna olla, sua nähdä! Sitt' tulkohonpa tuskat tuimimmat Jo myrkkyhampain syöntä kalvamaan, Ma valittaa en tahdo, marttyrina Käyn kiusaajia vastaan naurusuulla. WERNER. Muut' ei oo kiusaajata, Maria, Jot' ihmissydän kammokoon, pait tuska, Jon velvollisuus laiminlyöty tuottaa.
Katso linnan loistehissa Toista, syksy-yössä toista! Jos on yö, tai päivä paistaa, Riemu on tai murhe suuri Eikö kaikk' oo yhdenlaista, Kun on viall' elon juuri! Turha toivomus. Kas, aallot määriä vailla Käy merta kiiltelevää; Josp' aaltona muiden lailla Sain merta ma viilettää, Niin huoletta kalvaavatta, Niin kirkkaan-kylmänä vain, Niin aikaa muistelematta, Kun onnea nautita sain.
ANNA. Oo, jospa basiliskeja ne oisi Ja kuoliaaks sun löisivät!
"Kuules Piete! monta monituista vuotta olen rukoillut ... yöt ja päivät, joka tunti, joka hetki; minä olen maannut polvillani siksi kuin vilu on jäädyttänyt jäseneni, ja rukoillut: 'oo isä, ota minulta tämä talkki! ikään kuin kivi, ilmaan viskattuna, takaisin putoaa haavoittaen viskaajan sydäntä, niin on rukous ollut minulle... Minä en rukoile koskaan enään!"
Päivän Sana
Muut Etsivät