Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Sä hellä oo! jo kaune suurta suopi, Vaan sydän yksin kelpo sävyn luopi Minuunpa siis, tuon sävyn vuoksi vaan, Luo lemmen leimu-silmä ainiaan! Hyvyyttä täytyy tauluss' eleskellä Ett' annat, autat, mielit lohdutella Siis muista antaa aina joutessas Suudeltavaksein ruusuhuulias! Hyvä, hellä, kaunis, kehun tuo jo kesti!
Nyt seurasi pari raivon hetkeä. »Oo, te kurjat naiset», huudahtin itsekseni, »näin saatatte te murtaa nuorukaisen sydämmen, nuorukaisen, joka on teitä kunnioittanut, jumaloinut, nuorukaisen, joka on korkeimpana päämääränään pitänyt pyhittää elämänsä naiselle, naisen onneksi. Kuinka saatoit sinä hetken huvin tähden haavoittaa nuoren sydämmeni? Tiedä, että tämä haava tulee verta vuotamaan.
"Me seuraamme aina toisiamme ja elämme onnellista elämää; ja tästä lähin tulee seuraava laulu olemaan minun lempilauluni: "Eipä mull' oo vara juoda Samppania kuohuvaa; Rypälettä nautin tuota Siin' on juoma tuoksuvaa. Valkealla kunnahalla, Niinkun kirkas rubini, Yhä kasvaa uhkumalla Kallis, armas viinini. Hänen suloisuudestansa Juon ma syömen halusta, Juon ja juovun kohdastansa Suloisesta mehusta.
Siis talven tullen lammella Mä varron kuolemaa; Nyt yksin saatte lähteä Voi armaat! muistakaa: Matkalla ette yhtyä Saa muitten joukkohon, Kun sorsien jos niit' ei oo, Parempi yksin on. Mä tunnen: kieltä vierasta On kuulla katkera, Ne vieraat mainelaulajat Voi teitä pilkata. Kun tuutte maalle vierahan, Ei liijoin mieltyä Saa eteläisiin herkkuihin, Vaan vähään tyytyä.
Meni siinä mieleni vähän ymmälle, en osannut sanoa juuri sitä enkä tätä. »On se melkoinen taakka», virkoin kuitenkin. »Oo jah!» Hän ei läähättänyt, sillä oikein sydämensä pohjaa myöten uupunut ei läähätä, hengittää vain vaivalloisesti ja matalasti, saamatta keuhkoihinsa täyteen asti ilmaa. Silmä oli jäykkä ja sen pohja ikäänkuin kuivunut. Kysyin, paljonko hänelle maksettiin palkkaa tästä työstä.
Vaan moniki Saaren saksa, Ja moni pohatan poika, Onpi koiltahan koria, Suvultansa aivan suuri; Käyvät kullassa kosihin, Hopiassa heilumahan. Mie en oo koiltani koria, Suvultani aivan suuri; Mie valitsen varrellani, Otan muilla muovoillani, Kuiskutellen, kaiskutellen, Tyttöjä tykö puhellen: "Tule tyttönen minulle, Tälle miehelle hyvälle, Tälle sulho suikalelle, Mokomalle muikalelle!
Hän ei ollut tiennyt, että vieraat istuivat täällä. Neiti Fanny pani lasit silmilleen ja katseli tyystin Liisaa. Oo! tuntui Fanny siihen sanovan. Ja katsahti Heikkiin. Heikki kuuli kaikki, vaikk'eivät he luulleet. Hän oli käynyt tulipunaiseksi ja katsoi maahan silmäkulmat hermostuneessa liikkeessä.
Kas kotkaa, riemuiten Mi lensi ylhäällen; Vaikk' ilmajärven selkää Se soutaa, ei se pelkää. Vaan hänkin alussaan Sun laillas oli hento, Ja nyt sen huima lento Ei mahdu maailmaan. Vaan älä lentäissäs Pois vaihda sydäntäs. Oo kerskausta vailla Ja nöyrä koivun lailla, Mi kaunis paikallaan Nöyrästi aina muistaa, Ett' tuhansista puista Hän metsäss' yks' on vaan. Isääsi tottele Ja kunnioita!
Niin arveli ainakin Rejer ja tämä hänen arvelunsa sai vahviketta siitä, että Wallan hänen tullessaan päivitteli: "Enkös minä arvannut, että tulisitte ... kapteeni! johan nyt, vai unhottaisitte te vanhan, kuolevan ... ja köyhän vaimon, joka on tuntenut teidät hädän päivinä!" "Tulen sanomaan teille jäähyväisiä, matami Wahl!" "Oo, vai niin! kas vaan! eihän muuta!" "Sanomaan terveisiä Saaralta!"
Oo, paollemme jyrkän esikuvan Hän omall' antoi paollaan! Vai niin? No sitten hyvää yötä, täyttä totta! CANIDIUS. Peloponnesoon päin he pakenivat. SCARUS. Se lyhin tie. Minäkin siellä tahdon Odottaa, mitä tulee. CANIDIUS. Caesarille Legioonat minä jätän sekä ratsut; Jo kuudelta ma kuninkaalta opin, Kuink' aseet heitetään.
Päivän Sana
Muut Etsivät