Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Hänestä tuntui, että Eugenin koko hieno, moitteeton olemus, hänen napitettu pitkätakkinsa, hyvin hoidetut kätensä, hienot viiksensä olivat täynnä moitetta hänen pörröistä tukkaansa ja huolimatonta pukuansa kohtaan. "Oo, miten hirveätä ... rakas Eugen ... anna anteeksi... olin niin uninen ... nukuin..."
Avannolla oli Huttulan talosta vesimies sammiota täyttämässä. Mistä se Matti ajelee? kysyi vesimies. Kirkolta päin ... pappilasta viimeksi, vastasi Matti ja kohosi tieroja kopistelemaan tammansa jaloista. Kuuluuko sitä mitä? Eipä tuota erinäistä. Onkos isäntä kotona? Ei oo kotona ... lähti tän' aamuna Lapinlahdelle. Taisi mennä rautatietä katsomaan?
Se erehtyy, jos häntä vaan Ken luulee sankariksi. Hän on, jos sanoa sen saan, Jo luotu pelkuriksi. Kun lasiani nelistän Kas, kohta hän sen kuuli, Ja jalkaani jos tömistän, Hän katoaa kuin tuuli. Ei tosin meidän virkamme Oo yhtäläinen juuri, Mut meidän omaisuutemme On melkein yhtä suuri. Ei vuosikautenakahan Käy meille ahtaaks piiri, Kun kumppalini arvaathan On pienen pieni hiiri. Helmin kysymys.
No, onko nyt montakin tänä vuonna lukemassa purjehdusoppia luutnantti Albrechtsenillä... Ja kuinka muuten jaksetaan kaupungissa?" "Oo, aina tapahtuu muutoksia, joka vuosi... Vanha ämmä, joka istuu kadunkulmassa, näkee kyllä, kuka tulee ja kuka lähtee!" "Kuinka kanunamiehellä jaksetaan?"
»Rouvaa se kysyikin.» »Käskekää istumaan!» sanoi Esteri yhtäkkiä ja tuimalla äänellä, viskaten vihaisesti nimikortin lattialle. Hiin järjesti pukunsa ja katsoi pieneen kuvastimeen, joka oli piirongin päällä. Mutta samassa hän sieppasi kuvastimen ja iski sen uuninkylkeen murskaksi. Ja hän astui ehdottomasti etuhuoneeseen. Levon huudahti: »Oo, kuinka olet ihastuttava!»
Sydän antoi käskyn kielelleni: Lausu kiitos kiurun helinään. Sydän, niin se tietää ehkä jonkun houkan vielä epäilevän kevättään. Kuin lyöty, seisomahan jäin. Jo pihakoivut lehti! Näin äkkiäkö, yllättäin taas uusi kevät ehti? Jos jäänyt, kevät, oisit ees sun päivääs eiliseesi. En valmis oo sun suuruutees, sun kylmään kirkkauteesi.
Vähän kipristellen nämä sitä maistelivat ja sanoivat olevan »pahhoo». Mutta pojat ottivat suun täydeltä. Juokee työ, tytöt, olutta! Eipä tuo oo ies hyvän makuistakaan... Vai ei oo hyvän makuista... jota tok särpää kuin sinukkata... Kun pullo oli tyhjennetty, menivät tytöt ulos, mutta pojat kävivät taas kolkuttamaan sitä ovea, joka vei perään kapteenin seisomasijalle ...
Kun pidoissani sitten turvass' istuu, Niin viekkaan juonen keksin, millä voin Nuo horjuvaiset gootit hajoittaa Tai tehdä hälle vihamielisiksi. Tuoss' on hän; osaani mun näyttää täytyy. TITUS. Oo, kauan olen hourinut sun tähtes! No, terve murheen majaan, Raivotar! Niinikään tekin, Valtaus ja Murha! Ilmetty keisarinna poikineen! Hyvin on kalkki: mauri puuttuu vain. Pirua moista manass' eikö ollut?
»Niin on ... niin on... Tukeva on siinä puustain», vahvisti mestari ja lisäsi reilusti: »Ja sitte niin rehti ja suora, jotta siinä ei oo mitään joutavoo koukkuu ja viäryyttä joka pettää, vuan niin on paikallaan kaikki jotta se kelepais suoruutensa puolesta vaikka oikeuvessa vieraaksmieheks.» Sen myönsi isäkin.
RAPP. Ei täällä juuri Oo erinäistä kaivattavaa mulla, Vaan ennen kestää tahdon kuitenkin, Kuin ... ehkä varsin hullun kaupan tehdä. VON ST
Päivän Sana
Muut Etsivät