Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. kesäkuuta 2025
Puhemies ja morsiamen isä maistelivat kihlajaisia, että jälkimäinen tuli jo hyvään ryypyn liepakkaan ja ilmoitti Pasaselle, että hän maksaa tyttärelleen kolme tuhatta perintöä, ja jos miehessä näyttää olevan miestä hallitsemaan, niin tuhat tai kaksi lisää. Viikon päähän he tekivät määrän Jahvin ja Miinan kuuliaisille, mutta näitä käsilläolevia kuuliaisia menivät viettämään Hintin kotitaloon.
Ja ylös ja alas juostessaan hän jupisi: »Jumalan kiitos! Jumalan kiitos! No viiniä hän toden totta saa.» Eikö hän ollut saanut Knutia iloiselle päälle, väsynyt, kyllästynyt katsehan oli kuin tuulen pois pyyhkimä! »Noo, hän saa viiniä, jonka veroista monella ei ole tässä kaupungissa, Jumalan kiitos!» Kohta he jo kaikki istuivat pöydän ympärillä ja maistelivat Holtin viiniä.
Aisti ei voi ajatella Sitä suloisuutta, Jota saivat nautiskella Joka hetki uutta. Siinä pullot olvinensa, Siinä lasit, kortit! Tuntui jo kuin aukenisi Paratiisin portit. Miehet iki iloissansa Maistelivat kaljaa, Jopa rati-riemuissansa Joivat veljenmaljaa. Matti soitti, säkkipeli Suloisesti kaikui, Voi kuin hauskaa! "rakas veli" Riemulaulut raikui. Ken ei antais rahojansa Päästäksensä tähän?
"Yhdentekevä minusta ... kutsu mitä tahansa." "Minä kutsun viiniä ... eihän nyt vielä ole konjakin juontiaika." "Kutsu vaan." Kaksi viinipulloa hän kutsui. Sitte he siinä kilistelivät, maistelivat ja taas kilistelivät kaupan loppiaisiksi ... ynnä muuksi. "Kuules kauppaveli" ... sanoi Simo ja otti Huimaa kaulasta kiinni ... "mitäs me nyt käytään hommaamaan, kun tulee talvi?" "Enpäs tiedä."
Ei siihen tarvinnut kahdesti käskeä; kohta oli pöytä täpösen täynnä kaikenlaisia pulloja. Siinä he sitte kolmen miehen maistelivat ja taas maistelivat, milloin mistäkin pullosia. Taas pani Simo lauluksi ja rupesi jaloillaan tahtia lyömään, mutta varomattomuudessaan kolautti hän polvellaan pöytään, niin että se pulloineen päivineen kaatui Huiman ja venäläisen päälle.
Vähän kipristellen nämä sitä maistelivat ja sanoivat olevan »pahhoo». Mutta pojat ottivat suun täydeltä. Juokee työ, tytöt, olutta! Eipä tuo oo ies hyvän makuistakaan... Vai ei oo hyvän makuista... jota tok särpää kuin sinukkata... Kun pullo oli tyhjennetty, menivät tytöt ulos, mutta pojat kävivät taas kolkuttamaan sitä ovea, joka vei perään kapteenin seisomasijalle ...
Oliivikauppiaat olivat ruukusta ottavinansa muutamia oliiveja, maistelivat niitä ja vakuuttivat: Herra, nämä oliivit ovat erinomaisen hyviä ja aivan tuoreita. Sepä kumma, sanoi tuomari, sillä ne ovat jo seitsemän vuoden vanhoja. Seitsemän vuotta sitten, kun Ali Chodjah läksi pyhiinvaellusretkellensä, hän pani ne tähän astiaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät