Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. huhtikuuta 2025
Katso linnan loistehissa Toista, syksy-yössä toista! Jos on yö, tai päivä paistaa, Riemu on tai murhe suuri Eikö kaikk' oo yhdenlaista, Kun on viall' elon juuri! Turha toivomus. Kas, aallot määriä vailla Käy merta kiiltelevää; Josp' aaltona muiden lailla Sain merta ma viilettää, Niin huoletta kalvaavatta, Niin kirkkaan-kylmänä vain, Niin aikaa muistelematta, Kun onnea nautita sain.
Kons' saapuu armas autuahinna vaipuu Helmaani aaltoavaan? Hän tästä kulkee, josko hän mieli metsän Poluilla hienoa jalkaa hietaan hiertää, Tai josko mieli aaltoa läikkyväistä Reimana viiltämähän. Paadelta niemen, suojana käyrä mänty, Tähystän, silmäni luoden vuorotellen Ma tielle ynnä salmea tyyntä pitkin, Peilinä kiiltelevää. Täss' kuuntelen ma. Vaiti te laululinnut Oksilla metsolan!
Sitten he kävelevät edelleen, siimeistä lepikkopolkua. Sen poikki pursuaa puroja ylemmiltä mailta, keveästi ja riemukkaasti solisevia, syöksyen ne katoavat lepikon hämäryyteen. Lyygia kumartuu juomaan purosta, ottaa vettä sammalpäisten kivien välistä käteensä, raikasta, kirkasta, iloisesti kiiltelevää vettä; ja maasta käsiensä varasta katsahtaa hän veitikkamaisesti Muttiseen.
Päivän Sana
Muut Etsivät