United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minkä käärme purtuansa, Kuoltuansa sen tämäkin Muistoja minulle jätti. Mutta nyt vapaana seison, Tien alussa, työn alussa, Itse käskijä omani, Itse käskyntäyttäjäni, Kypsi uusihin tekoihin, Kostotöihin. Salot laajat on samota. Nyt sotajalalla seison: Maailma minua vasten, Minä vasten maailmata. Metsästä kuuluu: "Täällä, täällä! Hän on täällä!" Nuo ovat isännän koirat, Nuuskivat mun jälkiäni.
Kun nimen kuulen Unkarin, Käy ahtaaks Saksan villanuttu, Mun rintan' nousee tyrskyihin, Ja on kuin torventoitotus sois tuttu. Soi jälleen mulle mielehein Nuo urhoin sadut unholasta, Nuo hurjat taistot sankarein Ja laulut Niebelungein kuolemasta. On sama retki sankarin, On samat tarut synkät, öiset, Vain nimet vaihtui uusihin, Mut samat on nuo urhot mainetöiset.
Pohjolan neidon koristeet luetellaan meille yksitellen, sitä myöten kuin hän niillä somistaa itseänsä Ilmarisen tullessa Sammon taontaan. Ainon kalleudet niin-ikään opimme tuntemaan ensiksi, koska hän ne harmissaan heittää maahan, ja sitten kun hän pukeikse äidiltä saatuihin uusihin.
Oi, onnea uinua uudelleen ne lapsuen päivät lauhat ja itkeä jällehen yksikseen ne riemut ja rinnan rauhat; taas uskoa, että on lapsi vaan ja että voi alkaa uudestaan ja uskoa uusihin toiveisiin sekä vanhoihin ystäviin!
KULLERVO. Tässä sulle on parasta, Kaunihinta, hempeintä: Vyöt, hamoset, huivit, helmet. Tuossa vielä kautokengät Kepeät ne kaikki ryöstin Oman äitini varaksi. Sinut kun vien äidilleni, Niin ne nyt sinulle annan. Tuonne metsähän ravista Yltäsi risaiset rievut, Siellä uusihin pukeu!
Maa meill' on yksi ja yks meillä veri, heillä on kansa ja esivalta eri, yks meill' on Suomi ja sama meillä rotu, emme me uusihin isänmaihin totu, muistamme maammojen kultaista kieltä, haastamme harmaiden taattojen mieltä, poljemme peltoa perkkaamaamme suojassa lain sekä Suurruhtinaamme, emme me rajan yli ryntää, tahdomme kylvää ja kyntää.
Zeun vihan nostanut on Priamon perikunta jo päälleen; aimo nyt Aineias saa hallita heimoa Troian, saa pojat, saa pojat poikainkin yhä uusihin polviin." Here, valtiatar vakasilmä, nyt vastasi hälle: "Maan järisyttäjä, tuo omin mielin mieti, mit' aiot Aineiaalle sa, auttanet tai hänen antanet jäädä alle Akhilleun kätten, vaikk' uros aimo hän onkin.
Sitä kuulee taivas ja kuulee maa ja ilma ja ihmismieli. Kas, povet se aukovi paatuneet, se rungot nostavi maatuneet ja kutovi lehtihin, kukkasiin ja uusihin unelmiin. Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk' ei aina esille loista.