United States or Israel ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jospa vain olisimme kahden kesken!» Taaskin joululahja! »Valtioneuvos, ritari y. m.» Kun osoite oli luettu, rykäsi valtioneuvos hieman, silitti vaistomaisesti kaljua päätään ja luki tyynellä, mutta sointuvalla äänellään: Oi sua, veli pörröpää, Koitappas tukkaas silittää! Neuvo tuli jotenkin myöhään, lisäsi valtioneuvos arvokkaasti hymyillen.
Tuohan sopii mainiosti Birgerin hiusharjoihin. No, kyllä näyt sinä, Kalle, vilkkaasti kuvailleen kaikki tulevat sukulaiseni. »Pörröpää», sehän sopii kuin tehty Birgerille ja hänen tuuhealle tukalleen. Oi sua, veli Pörröpää, Koitappas tukkaas silittää! kertasi hän ja sai taas tovereilta vallatonta osanottoa nauruunsa.
Nuori Jos oisit niinkuin minä, Julia armaas, Vaan tunnin nainut, Tybalt murhattu, Lemmestä hehkuvainen niinkuin minä, Ja maanpaossa niinkuin minä, silloin Sa voisit haastaa, silloin tukkaas raastaa, Ja maahan heittäydä, kuin minä nyt, Ja ottaa luomattoman hautas mittaa. LORENZO. Oi, nouse! Kolkutetaan. Piiloon, Romeo!
Koitappas tukkaas silittää!» Tästä ei ole pääsevä rangaistuksetta tuo kirottu Flaccus, joka ehkä nyt hyvällä omallatunnolla istuu juomassa teetä kapteeni Blomagoffin leskiserkun luona.
Syvään hän huokasi ja näytti aivan rikolliselta, kun Irene hieman alakuloisena kuiskasi: Isällä on paljon kadehtijoita. Ei, sitä ei hän ottanut uskoakseen, se ei voi olla mahdollista. Tässä täytyi olla erehdys, kauhea erehdys. Mutta vaikkakin alakuloisena ja häveten tuossa uudessa seurassa, niin sittenkin hän poikamaisessa mielessään toisti kuin mitäkin säveltä: »Koitappas tukkaas silittää!
Koska aavalla merellä ystäviäni muistelen kotomaassani täällä, niin usein kaipauksen kyyneliä vuodatin. TOPIAS. Mies parka! Minä surkuttelen sinua nytkin niinkuin ystävä. NIKO. Kiitoksia vaan. Mutta koska sinua muistelin, sun tukkaas, totisia silmiäs ja pikistä naamaas, niin itku nauruksi muuttui, nauroin, että kojuni kajahteli. TOPIAS. Vai niin, sinä vanha varas. Mutta etpä tunnekkaan minua.
Minä esitän, että hyvä täti Julia antaa sikarilaatikon setä Lasselle ja ottaa häneltä ompelulaatikon, sekä vaihtavat runosäkeet, ja että täti Sohvi luovuttaa kiikarin Rikardille sitä kirjaa vastaan, jonka tämä sai, ja että sinä, Birger, »Veli Pörröpää, tahtoisit tukkaas silittää», ja antaa keittokirjan . Oliko se sinulta, senkin veitikka? keskeytti Birger kaikkien nauraessa.
Yhä jutellen silmäili Ludvig milloin yhtä, milloin toista säettä ja levitti iloisella luonnollaan ikäänkuin auringon säteitä ympärilleen, joiden täysi loisto näkyi hänen hyväntahtoisesta ilmeestään, kun hän sai käsiinsä säkeen: Oi sua, veli pörröpää, Koitappas tukkaas silittää! jonka hän ääneen ja mitä sulavimmin luki toverien, vieläpä Flaccuksenkin sydämellisesti säestäessä hänen nauruaan.
LENOX. Tass', armas herra. Miks noin kauhistutte? MACBETH. Ken tuon on tehnyt? HERRAT. Minkä, kuninkaamme? MACBETH. Sanoa voitko, että minä tein sen? Veristä tukkaas älä mulle huiskaa! ROSSE. Hyvät herrat, nouskaa: kuningas voi pahoin. LADY MACBETH. Ei, hyvät herrat! Moinen on hän usein Jo pienest' ollut. Istukaa ma pyydän. Se hetken puuskaa on; hän koht' on terve.
"Näillä kierotaan kädet ensin, ja näissä on se voima, joka panee pöytään hengen. Mutta että se tottelee sinua, niin pitää sinun kraapimaan tukkaas, ja eritenkin niskatukkaa: siellä on herruus ja valta. Ja lopuksi, että sinä saat sitte ymmärryksen, pitää sinun osata seuraavat läksyt:" Ensimmäinen läksy: Paha silmäsiä vastaan: Yks', kaks', viis-kaks', Paha silmä pliiskaks'!