United States or Northern Mariana Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuolla lähtee vene liikkeelle Falkbyn valkamasta, sanoi vanhempi kreivi, ottaessaan taskustaan kiikarin, mutta hän ei voinut mitään nähdä, sillä oli jotakin kosteaa joko lasissa tai hänen silmässään. Mitä tiedätte kreivittärestä? kysyi kreivi Bernhard, joka aavisti jotakin ikäänkuin ohimennen lausuttujen sanojen takaa. Muori, te tiedätte jotakin ettekä tee oikein sitä nyt salatessanne.
»Mielelläni,« vastasi eversti, »mutta välimatka on liian pitkä voidaksenne nähdä piiritettyjä, jos kohta vielä olisivatkin vuorella.« »Se on yhdentekevä,« sanoi Henry, »en minä heitä tahdo katsoakaan.« »Mitä sitte?« kysyivät eversti ja don Juliano yht'aikaa. Henry Tresillian, joka asetti kiikarin silmiensä eteen, ei vastannut. Hän tarkasteli taivaan rantaa suurimmalla levottomuudella.
Ja miksipä ei tyttökään sanaakaan virkkanut, oli kuin kiusoillaan noin vaiti, noin levollinen, noin liikkumaton. Eeroa hervotti, melkein vapisutti. Jospa tyttö sanoisi sanankaan, tahi jos itse keksisi jotakin järkevätä... Ei se ole vielä puoleksikaan pimennyt. Ei hetikään. Tyttö laski kiikarin syliinsä ja katsoi Eeroa. Onko teillä kylmä? Mitä hulluja ... päinvastoin. Miksi niin?
Syötyään hän lähti heti ulos. Söderling loikoi penkillä. Helga oli korjannut pois ruuat ja astiat ja istuutunut työnsä ääreen ikkunan luo. Nyt se taas soutaa merelle. Mikä häntä oikein vaivannee? Kai niillä oli jotain Hannan kanssa. Söderling otti kiikarin ja meni kalliolle. Helgakin oli utelias ja seurasi mukana.
Tulipa niiden joukkoon upseerikin ja nosti kiikarin silmilleen. Silloin ei Hinkin todellakaan auttanut muu kuin ruveta ongelle. Hän pysäytti veneen karin reunaan ja istui selin rantapatteriin, sivahuttaen siiman ulapalle päin. Saatanan kilohailiako tässä olisi aikaa vedellä! kiroili Hinkki.
Nyt Kolibri tulee pienemmäksi, yhä pienemmäksi, ... eihän se ole ollenkaan Kolibri enään, se on hovipalvelija pyöreässä takissa ja luutnantti itse on hovipojan kasvattaja; ja nyt hän on pakoitettu ryömimään tämän perästä kiikarin sisään, joka tulee yhä ahtaammaksi ja ahtaammaksi; ei voi enää liikkua sen sisässä, ei eteenpäin eikä taaksepäin; ei voi enää hengittää, ja sanomattoman raskas paino kaatuu hänen seljälleen; hänellä on suu täynnä multaa...
Lundberg on lähetetty kuulustelemaan ja on kohta ilmoittava, miten asiat ovat, sanoi Bertelsköld, ojentaen kiikarin esimiehelleen. Olen näkevinäni pitkän vartalon keskellä väkijoukkoa, sanoi kreivi Horn. Kenties se on teidän ylhäisyytenne kasööri Långström, joka jakelee rahoja. Kokenut valtiomies naurahti.
Sitä et sinä taida tietää eikä taida tietää kukaan muukaan, mitä jumala tekee tai jättää tekemättä. Lähestyttiin kotisaarta. Saanko kiikarin, sanoi Kalle isälleen. Saatuaan sen hän tarkasti ensin kotirantaa ja sitten Korsun sataman kohtaa. Siellä on rannalla niinkuin jokin säkki, mikä lie. Mikä säkki? Anna tänne! Eikö totisesti olekin siellä se meidän potattisäkki!
Hän oli pitkä, vahva mies, tukka kutrinen ja vaalea, alahuuli esiin pistävä. Ottaessaan hatun ja kepin, vapisi kätensä hieman; sillä "Perheen Toivo" oli ollut hyvin kauan poissa. Ulkona konttorin etuhuoneessa seisoi kirjanpitäjä ikkunan edessä. Konsuli otti kiikarin hänen kädestänsä, katseli vuonolle päin, löi kiikarin kokoon ja sanoi: "Niin on todellakin. Jaakko Worse on luotettava mies."
Minulle ei sen päivän elämyksistä jäänyt mieleeni juuri muuta, kuin että editseni oli pyrähtänyt parvi iloisia, innostuneita nuoria miehiä, ja että tuolla vuorilla jossakin oli joku omituinen mies, jolle talonpojat hymyilivät ja josta pappi ja postimestari olivat toista mieltä kuin ravintolan palvelijatar ja hänen isäntänsä, joka nähtävästi suosi häntä siksi, että hänellä oli hänestä jotakin hyötyä, tai ehkä siksi, että mies ja hänen majansa olivat kiikarin saavutettavissa vain hänen hotellinsa edustalta.