United States or Mali ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hienon hieno puna levisi hänen poskilleen; hetkisen ajan välähti hänen silmissään uteliaisuutta ja toivoa; verettömillä huulilla kuvastui tyytyväisyyttä. Käytävästä kuului askelia. Talon omistaja tuli portaille ja ojensi laivalle päin puoltatoista kyynärää pitkän kiikarin.
Tiedettiin hänen menevän rouva Berentsen'ille, kapteenin vaimolle kertomaan tapauksesta. Paikaltaan Alert'in kokkapuolella, jossa Rejer'illä oli täysi työ pitäessään silmällä miehistön työtä ojensi hän kuitenkin useita kertoja kiikarin laivasillalle ja vallille. Hän tähysi kokoontuneita ihmisiä kutakin erikseen, vaan pani sen sitten synkkämielisenä pois.
Keskustellessamme hän taas oli kulkenut edestakaisin, nykien oikeaa käsivarttaan ja tarkastaen aina väliin jotakin meistä lorgnetillaan, sillä hänen näkönsä oli niin heikko, että hän tarvitsi sisällä suurennuslasin ja ulkona kiikarin.
Kalle odotti siksi, kunnes kuuli, että ukki oli laskenut kiikarin sen telineelle porstuan oven pieleen, otti sen siitä ja meni sitten hänkin kiikarikalliolle. Söderling oli pannut piippunsa ikkunalaudalle ja kun näki Kallen palaavan, lähti hän ja meni häntä vastaan, ottaen taas vuorostaan hän kaukoputken.
Silmäni kääntyivät aina uudestaan järven eteläistä päätä kohti, ja juuri kun lopetin kalastukseni, olin huomaavinani kaukana järvellä jotain. Vihdoinkin! Kiiruhdin varmuutta saadakseni taloon ja samalla vauhdilla torniin, josta kiikarin avulla näin, että esine oli vene, ja että veneessä oli kaksi miestä. Nyt en epäillyt enää sedän ja Villen paluuta.
Mutta nuorten herrain joukosta kuului valtioneuvoksen keskeyttämän säkeen jatko piano pianissimossa: »kauniita nilkkoja nähdä soisin» salaperäisten silmäniskujen ohella, ja myöskin nuo kolme soitannollista naista juttelivat tavattoman vilkkaasti Irenen kanssa, kun taas kirjatietoinen täti Sohvi päättäväisesti otti mieheltään kiikarin pois ja pani sen koteloon, jonka hän kokonaan upotti taakseen sohvaan.
Se punaliinainen rouva seisoo kylpyhuoneen parvekkeella ... nyt tulee siihen se hänen aina sinihameinen tyttärensä ja ottaa äidiltä kiikarin ... nyt tulee siihen muitakin. Minä heilutan heille hattuani! Ei, mutta se on mainiota ... ne eivät vastaa ... ovat loukkaantuneita ja menevät pois ... tämä on todellakin verratonta!
Kapteeni sieppasi kiikarin, juoksi ulos portaille, sieltä jälleen sisään, huusi äitiä ja istuutui kärsivällisesti odottamaan avonaisen ikkunan eteen, kutsuen äitiä sisään joka kerta, kun tuo liikkuva esine pujahti näkyviin jossakin tien mutkassa. Vaan ei siellä liiaksi kiirehditty.
Minä olen puolen tuntia tarkastellut vuorenseinämää joka suuntaan, laajalti ja pitkälti, näkemättä mitään erikoisesti epäilyttävää. Koetahan katsoa sinäkin!» Ystäväni, joka jo oli innostunut asiaan, antoi vähän ajan perästä kiikarin tyytymättömänä minulle takaisin. »Ei, en näe mitään! Ei tainnut ollakaan niin helppoa.» »Teoriassa asia on helppo, toimeenpanossa vaikea.
Vien kiikarin silmiini ja tunnen hänet samaksi, jonka valokuvan olen nähnyt kaikissa kirjakauppain ikkunoissa näinä päivinä. Hän on vanha, ryppykasvoinen äijä, silmät terävät ja pienet, käsi hieno ja lumivalkoinen. Korkeaan hiippaan ja väljään viittaan puettuna näyttää hän pikku pojalta, joka on puettu äitinsä hameeseen.