United States or Kuwait ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eihän nyt ole niin ihmeellistä, jos jalat joskus pettäisikin, hevelteli Korsun akka. Onhan vaarilla ikääkin. Se oli riski mies aikoinaan ... kun kaikki pysyttäisiin yhtä riskeinä. Oli ystävällisesti tehty, että autoitte kotiin. Ajattelin, että kävi lopulta riitaiseksi, niinkuin sen tapa on. Ei toki yhtään.... Kyllä me toki aina Söderlingin kanssa sovimme.
Korsun piha oli keväällä sulana, kun Söderlingin puolella vielä oli paksut jäätiköt. Siellä oli mainio verkkokallio, jossa oli mukava kuivata ja levitelläidä.... Siellä oli kaikki paremmin. Navettaa oli alettu kattaa ja kengittää. Siellä oli tehty kaikki, mikä olisi ollut tehtävä meillä, mutta jäänyt tekemättä.
Kai se sattui, koska Korsun akka käänsi puheen toisaalle: Kuinkas Helga jaksaa? Kiitos kysymästä hänen puolestaan, mutta kyllä hän vain on yhdellä huonollaan. Jaa, jaa, kovin se on vaikeaa, kun rakas lapsi on sairas, mutta kai jumala tietää, mitä varten meille kärsimykset lähettää. ... Et puhuisi jumalasta sinä etkä vetäisi naamaasi suotta kureihin....
Hattara tuli auringon eteen ja pyyhkäisi varjonsa ensin omaan pihaan, jossa isä ja äiti astelivat vakoaan selät köyryssä ja Hannan pesupadan alta tuprusi vihaisten vihuripäiden tempoma savu ja siitä Korsun puolelle, jossa ei näkynyt muuta kuin heidän tupansa harja ja ullakon ikkuna kallion takaa, kuin lakkaamatta vaanien, mitä Söderlingin puolella tapahtui.
Hän kääntyi ja souti varovammin. Siksi se virolainen oli niin kernas tulemaan. Yksi tie, kaksi asiaa. Korsun paalit ja Söderlingin paalit. Sulloo ne samaan ruumaan. Ja silloin ei toinen ole parempi kuin toinenkaan.
Sitä et sinä taida tietää eikä taida tietää kukaan muukaan, mitä jumala tekee tai jättää tekemättä. Lähestyttiin kotisaarta. Saanko kiikarin, sanoi Kalle isälleen. Saatuaan sen hän tarkasti ensin kotirantaa ja sitten Korsun sataman kohtaa. Siellä on rannalla niinkuin jokin säkki, mikä lie. Mikä säkki? Anna tänne! Eikö totisesti olekin siellä se meidän potattisäkki!
Se oli Korsun ääni ... naapuri oli siis tullut kotiin. Milloin? Yölläkö? Aita rusahti, niinkuin joku olisi lentänyt sen syliin. Ei, minä en mene, intti ukin ääni. Menee nyt vain koreesti nukkumaan ... tulee sitten huomenna taas, houkutteli taas Korsun ääni. Voitko sinä sitten auttaa minut aidan yli? Tarttukaa tuohon ... ja pistäkää jalkanne tuohon, kas niin.
Olihan ne ... tavallisessa ... varsinkin kampelat ja suolakala myös. Korsu haukotteli ärjähdellen, levittäen leukansa selälleen, huolettomasti ja mahtavasti, niinkuin tuskin olisi viitsinyt vastata, niinkuin se nyt olisi ollut kovin mitätön asia, mitä kalat maksoivat. Emma on hyvä ja ottaa kahvia. Täytyihän ottaa ja juodakin, vaikka oikein se kuvotti. Emmakin oli kaupungissa? sanoi Korsun akka.
Söderlingska seisoi hetken aikaa tuvan edustalla ja kuulosti ja mietti. Kaikki vielä nukkuivat. Sitten hän pudotti hameensa helmat alas, sitaisi huivin päähänsä ja meni, hiipien tuvan taitse aidalle ja siitä yli nopeasti Korsun puolelle.... Tuntui jalan kalliota koskettaessa, niinkuin olisi ollut vieraalla, vihollisella maalla.
Söderlingskan sydän oli niin täynnä pakahtumista ja kiusaantumista ja kateutta ja kiukkua, että siihen oikein koski. Korsun satamassa oli purjevenhe laiturissa, purje vielä mastossa auki, puomi vedettynä ylös. Molemmat pojat puuhasivat siellä kantaen tavaraa maihin. Söderlingska oli vihannut heitä melkein siitä saakka kuin alkoivat päästä liikkumaan.