United States or United States Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
«Että kaunis neiti Maria aina on kulkeva surutta, murheetta kukkien keskellä «. Maria hymyili. «Valitseminen on vaikea«, sanoi hän, «sillä minä en ymmärtänyt maisteri Johanneksen selitystä kukkansa puolesta. Minä luulen kumminkin, että hän itse jo havaitsee olevansa tappiolla«. Johannes vaaleni yhä enemmän. «Tappiolla! Jo näen sen«, virkkoi hän.
Muistat kuin sinua kannoin Yli vaarojen, vesien. Uimmekin kotilahdessa Kilvaten kalojen kanssa. Kerrankin sinut pelastin, Kun jo uhkasit upota. Upotako? Miks en jäänyt Alle aaltojen syvien? KIRRI. Kätes käärit kaulalleni, Kun kannoin sinut sylissä Kukkivalle kunnahalle. Siellä nyt surutta uisin Kuin iloinen aallon impi.
Ole surutta Amalia! Kallis maamme kutsuu meitä! Amalia. Miksi kutsuu se juuri teitä, minun nuoruuteni ystäviä! kutsukoon toisia! Löytyyhän niitä vanhempiakin, jotka paremmin saattavat kuolla kuin te! Hyvä Kaarle!
On Henna saanut olla surutta sairaalassa, että ehkä nyt on sen verran terve, että voi ainakin auttaa minua täällä kotona, ja Oskar on saanut lääkkeitä ja lapset vaatteita ja isäkin on lakannut juomasta, kun elämä on ruvennut näyttämään iloisemmalta ja helpommalta. Saimme sinun avullasi hänelle uuden hevosen ja uudet rattaat.
Nytkin mamma lähetti lainaamaan ihan suotta, syyttä, pakotta! ELVIRA. Pitikö minun sitten ottaa epäkohteliaasti vastaan semmoista vierasta kun insenöörskä Telje on? Niinkö? Aina minä kaikki huonosti teen se on sama jos istun tahi seison muut saavat surutta elää! Minä yksin olen syntisäkki, maalitaulu. STELLA. Ei, paras on että rupean panemaan taikinan juurta joululeivoksia varten.
PERPETUA. Ei auta, ne täytyy suorittaa jos kohta meidän tästälähin olis'kin kerjuusauvan nojassa liikkuminen! Odota hetki! ANSHELMUS. Puhu, tyttäreni! EBBA. Minä mielisin ... tehdä teille yhden kysymyksen, mutta en tohdi ... Minä pelkään teidän vastaustanne! ANSHELMUS. Kyllä ymmärrän syyn sinun hämmästykseesi; tuo kysymykses varmaankin koskisi isääsi, raatimiestä. Hän... ANSHELMUS. Ole surutta!
Jumaloitten tavalla ravinnoksi nauttien ambrosiaa, ja ottaen osaa jumaloiden ja jumalattarien iloisiin tansseihin, eli Klytie elämänsä jumalallisessa autuudessa ilman surutta, ilman murheetta. Sulolla ja hyvillä avuilla varustettuna niinkuin jumalalliset olennot ainakin, oli hän korkeille jumaloille rakas.
Niin kului päivät ilman surutta, ilman ilotta. Mutta muutamana iltana, kun luutnantti palasi kotia kolkon-autiota kujakatua, kuuli hän äkkiä takanansa kiirehtiviä askeleita ja epäselvää nyyhkytysten keskeyttämää puhetta. Hän kääntyi katsomaan ja huomasi nuoren tytön noin kahdenkymmenen vuoden iässä, jonka erinomaisen suloiset kasvot olivat aivan kyynelten vallassa.
Ei avuksi Taatollensa sielt' ylene Poika; sammuva on toivo, Into, uskallus, yritys, Kosto, kuin vetehen soihtu, Voimatonna vaan sihisten Hiutuessaan. Niin iloiten uskoi Unto. KULLERVO. Unto aikaisin iloitsi. Sammuiko merehen päivä, Kun se aallon alle vaipui, Vaikka siitä yö iloitsi? Yö surutta nukkui päivä Heräsi, yleni, loisti, Yön vallan kukisti tyyten.
Bartholdus Simonis. Ah Anna! Parempi, suloisempi on, ettäs säästät itses siksi kuin rauha taas on päässyt maahamme majailemaan ja rakkaus rauhan kanssa! Ha! ha! Minä kehno, kurja! Ei sovi minun ajatella rauhaa eikä rauhallista onnea! Ole surutta minun suhteeni, Bartholdus! Kaarle Olavi. Katsoppas tänne Bartholdus tuossa nyt on tykki! Eikö se lepää siinä hyvin mukavasti? Onko moitteelle sijaa?